Salkan kirjoitus Marimekkoon liittyvistä mielikuvistaan herätti tarpeen pyrkiä sanallistamaan omaa tunnesidettäni Marimekkoon, selvittelemään syitä, miksi otan niin henkilökohtaisesti Ison MM:n pitkään jatkuneen alamäen. (Muut paitsi omat kuvat hätäseen googlattu)

 muotikuva.jpg

Minulle (se todellinen) Marimekko on edelleen Armi Ratian huikea, designin demokratisointiin tähdännyt projekti. Se liittyy saumattomasti mieltäni ilmeisesti loputtomiin kiehtovan 60-luvun muuhun liikehdintään sukupuolten vapautumisesta kaikkia koskevaan demokratian vaatimukseen*. Maritytöt ja -pojat heittivät Tasaraita- ja Jokapoika-paidoissaan vanhat roolikahleet romukoppaan. Oman perheeni folkloressa lempijuttuni on se, miten äitini ja kaverinsa K viettivät koko kesän -67 toinen sinivalko-, toinen punavalkoraitaisissa Marimekon minimekoissa. Tansseista uimarannalle ja takaisin.

50.jpg

Ensimmäinen oma MM-muistoni saattaa olla se, kuinka aurinko paistaa keltakirjavien Ananas-verhojen läpi ruskealle vakosamettisohvalle, jolla pötköttelen Lucy in the Sky with Diamondsin soidessa, noin keväällä -77.

(Kristiina Halkolalla ja Kirsti Wallasvaaralla ei taida Kävyssä olla Marimekkoa yllään, mutta melkein pitäisi.)

kapy_selan_alla.jpg

Moni meistä seitkyluvun lapsista vietti marimekkoisen lapsuuden ihan jo siitä syystä, että opintolainalla elävien kannatti ostaa Marimekon kestäviä kankaita verhoiksi ja lakanoiksi. (Ainakin meillä kuluneet vaatteet ja verhot kierrätettiin lakanoiksi ja nukenvaatteiksi niin, ettei perittäväksi asti ole paljoa jäänyt - paitsi papan Jokapoika-paita.) Suuresti (edelleen) ihailemani tyylivaikuttaja, parhaan kaverini äiti sisusti jo tuolloin - niinkuin edelleen - yhdistämällä perityn (talonpoikais)antiikin, "Artek-funkkiksen" ja Marimekon kankaat.

390_9071.JPG

Hyvien esikuvien ansiosta itselleni ei ole koskaan herännyt tarvetta tehdä "tyylillistä äidinmurhaa" ja kääntää selkää marimekkomeiningille - päinvastoin olin innoissani kun sukupolveni tyyliniekat tajusivat jo 80-90-lukujen vaihteessa Marimekko-designin arvon pop-antiikkina.

390_9070.JPG

Sen sijaan jaksan raivota siitä, miten surkeaa ja yliohintaista perus-Mari-puuvilla nykyään on. Sama materiaalirutina pätee vaatteisiin. En ymmärrä, miten talo on voinut raiskata design-maineensa, en ymmärrä, miksi siltä puuttuu täysin suunta ja oivallus asiakkaista. Marimekko on minullekin, die-hard-maritytölle lähinnä joka maantien nurkkaan siinneitä tehtaanmyymälöitä, joista saattaa löytää harvoja vaatehelmiä - Ritva Falla esimerkiksi on vähintäänkin kiinnostava, oman muotokielen omaava suunnittelija, samoin S-J Koski.

390_9075.JPG

Tämän päivän lorvimisasu viittaa alkuperäiseen Mariuteen Ritva Fallan suunnittelemalla viileällä paidallaan. Hattu ja shortsit H&M, bögät tosin kirpparilta eurolla haalittu. Kirppikseltä myös kovasti vapauttavat Finnwear-bikinit... Nahkasandaalit Din Sko. Koska pyrin ottamaan näitä naiseuskliseitä voimauttavasti haltuun, matchasin varpaiden punan paitsi kynsiini, myös salaiseen mansikkapaikkaan/smultronstället.

390_9076.JPG

390_9078.JPG

 

Kertokaa, rakkaat lukijat, mitä fiiliksiä MM teissä herättää? Ja että oliko muuta asiaa!

* Valistuneet lukijani tuskin kaipaavat selittävää aasinsiltaa kaikinpuolisesta vapautumisesta Marlena Shaw'hon, mutta itselle ainakin tekee ihan hyvää muistaa, että olen näine muotiblogihömpötyksineni osa aivan liian pientä etuoikeutettua naisten luokkaa maailmanlaajuisesti. La lutta continua!


Ps. Ainekirjoituksessani Fifi-lehdessä paljastan, mistä löytää parhaat t-paidat!