Keskustelin taannoin valokuvasta yleensä ja blogikuvista erikseen alan ihanan ammattilais-Mikon kanssa. Kohteliaana ihmisenä hän ymmärsi jankutukseni "TÄRKEINTÄ MULLE ON SE FIILIS, ei tekniikka" ja kertoi pitävänsä omastakin lempisarjastani omakuvia, "Nainen, hattu, ja viikko sitten kuivumaan laitettu pussilakana". Samalla Mikko kuitenkin toi julki kaupungilla liikkuvat arvelut, että tuskin olen kuullutkaan apulaitteesta nimeltä kameranjalusta. Hmpf!

Kirjapinot pokkarin alla -menetelmä on helpoin tapa ottaa spontaaneja blogiportretteja, mutta joskus iskee valitettava luovuuskohtaus, esimerkiksi kello kolme yöllä. Silloin kamera asettuu tuolille ja malli lattialle. Vähän aikaa menee hakiessa valotusta ja rajausta.

Lopullisten kuvien taiteellinen ja informaatioarvo jäivät melko matalalle. No pääsettepähän kurkkimaan/kauhistelemaan epäsisustustani.

Vaatteet ovat vanhoja, täälläkin sata kertaa pyörineitä lemppareita: Äidin ysärikukkahousujen lisäksi riivitty silkkitrikoopaita (paitojen purkaminen ei ole yhtään passé. Näin juuri aina yhtä ihanan Biting the hand that feeds-Marian selästä puretussa neuleessa!) ja Jil Sander -bleiseri. Lattialla Dieselin edelleen täydellinen villakangasparka ja äidin neuloma paksu kauluri/huppu.

Zaran kenkiin on vaihdettu korot katkenneiden tilalle.

Niinpä niillä pystyy ihan hyvin taivaltamaan välin Siltanen-Kamppi juuri siinä vaiheessa, kun lumikasat alkoivat muuttua loskaksi. Pysyin pystyssä painovoiman, armon ja Pale Saintsin voimalla.

Ps. Muistutan, että (swim)suit issues on kaikkien muiden tapaan myös Facebookissa! liittykää ja ilahduttakaa bloggarin pientä sielua.