Jos tähän ikään olen muodista mitään oppinut, niin sen, ettei koskaan pidä sanoa "ei enää koskaan!". Nimittäin semmoisista asioista, jotka on joskus tuntenut omakseen. Muodin kiertokulun lyhennyttyä entisestä kahdesta vuosikymmenestä noin seitsemäksi vuodeksi (plus minitrendit siinä välissä) naistenlehtien edelleen jostain syystä harrastamat "so last season" -listaukset toimivat enemmänkin apuna siihen, mitä vaatteita just nyt kannattaa ruveta käyttämään. Tai mitä mä sekoilen seitsemästä vuodesta, pikemminkin 2000-luvulla on käynyt toteen Patsy Stonen profeetallinen lause: "You get your clothes from the dry-cleaners' and it's a revival!"

Puhun nyt tietenkin teräväkärkisistä, ihan matalista TAI kitten heel -korolla varustetuista avokkaista (EHKÄ jopa slingbackeista, vaikka mulla ja mun naamalla onkin semmoisista vähän huonoja kokemuksia presidentinlinnantakaisesta puistosta eräältä illalta, jolloin olimme kunnioittaneet eräänkin konkurssin tehneen verkkomuotikaupan muistoa "parilla" pullollisella shampanjaa...). Omistin viime kierroksella ihania sellaisia, valitettavasti ne on loppuunkävelty. Terävä kärki antaa selkeälinjaisille asukokonaisuuksille potkua.

Kysymys on jälleen kerran mittasuhteista, omiensa löytämisestä ja tunnistamisesta. En viihdy tyttömäisissä, pyöreälinjaisissa ballerinoissa (niinkuin ei kenenkään muunkaan tukevanilkkaisen kannattaisi viihtyä, terveisin säärinatsi). Ketunnenämäinen kärki (ei sellainen liioiteltu spittari) kuitenkin keventää kokonaisuutta, ja on ihan mahtava polven ja nilkan välillä häilyvien helmojen ja vajaamittaisten housujen kanssa - ja toisaalta myös ylileveiden ja ylipitkien. Koska muoti ei ole nollasummapeliä, tämä ei tarkoita, että heittäisin tolppa- ja kiilakorot varastoon. Melkein uskallan vannoa, että keikun niillä hamaan hautaan. Melkein.

Ylipitkän alustuksen tarkoitus oli perustella, miksi Ann-Sofie Backin uunituore syystalven 2011 BACK-mallisto on niin ihana. Siinä on paljon muutakin merkillepantavaa: Edellämainitut inasen pidemmät helmat, edes mullet-ratkaisuna (tervehdin ilolla tulevaisuutta, jossa voin huoletta ulkoilla skandinaavisissa suurkaupungeissa joutumatta tarkastelemaan muiden naiseläjien sukkahousujen haarasaumoja), skarpit yhdistelmät (ei trikoota trikoon päällä, vaan ihan vaatteita), pudotetut vyötärölinjat (pudotettu on ihan eri asia kuin matalavyötäröisyys. Jälkimmäinen ei sovi omaan kroppaani, vaikka mitä tapahtuisi, toisaalta roikotan korkeavyötäröisiä hameita ja pöksyjä lanteilla ihan intuitiivisesti!), sifonkiset printtiyhdistelmät (täytyykin kaiva oma "paisleymekkoni" esiin) ja suoralinjaiset paitapuserot. Näytöksen mallien meikki on ihanan... käsitteellinen. Jag älskar! (Kuvat via Rodeo/Agnes B)

Tykkään myös Teethistä, Matti Pentikäisen uudehkosta projektista, josta kaupunki kuhisee/kuhisi ainakin toissaviikolla. Linkki Soundcloudiin, ja video alla, nauttikaa.