Uusin lempipaitani on H&M:n raidallinen puuvillapaita. Se on liian iso, muistuttaa pyjamaa, ja tuo kirotun SÖPÖÖN olemukseeni kaivattua venäläisen rangaistussiirtolan asukin karismaa!

Asioilla on tapana parantua kerrostamalla. Zaran liivi toimii liikkuessani, mutten millään saa siitä järkeviä kuvia. Paitsi vessassa jumppaillessani.

Ostin joku aika sitten pliseeratun, ihonvärisen lurex-neulemekon kirpparilta. Haluaisin kerrostaa helmoja niinkuin Kamicha, mutta homma vaan ei mulla, mun vartalolla ja ennenkaikkea mielikuvituksella vaan niinku oikein lähde. Niinpä kulutin elämästäni minuutin leikkaamalla mekon helman irti. Nyt mulla on pliseerattu rinkula, jonka voi hätätilassa kietoa tiukaksi huiviksi, mutta jota voi ennenkaikkea roikottaa hämäävän dramaattisesti.

Valitettavasti suurin osa hartiahuivivirityksistä saa minut näyttämään... IKÄISELTÄNI. Tämä nude nuttu sen sijaan korostaa olkäpäitäni suorastaan veistoksellisiksi. Pehmoinen vaalea kullansävy onnistuu heleyttämään nuutunutta naamavärkkiäni. Vähän.

Ja hei! Oon löytänyt kivoja poikia - bloginpitäjinä. Fall to Sorrow -Esa oli mun kanssa samalla keikallakin. Echo Beachin Jani on ihminen, jonka levyjä pläräsin puoli 90-lukua, VIHDOIN jäbä jakaa musamakuaan (suosittelen etenkin heille, jotka haluavat muutakin shoegazingia kuin My Bloody Valentinen Only Shallow'n sata kertaa putkeen). Paska sohva paljastaa, että nuorisossa on tulevaisuus - ja menneisyys, tyyppien linkeistä löytyi mm. The Year Punk Broke.

Muualla internetissä: Vivienne Westwood ei nauti vaatesuunnittelusta, ja mää kävin Turuus.