Viikkoni ja viikonloppuni ovat valahtaneet kuumeen kouriin ja kaikin tavoin Kari Peitsamon nimeämään suuntaan. Onneksi lohtua suo Pariisissa esiteltävä miesten muoti - etupäässä tietenkin Ann Demeulemeesterin pimeyden prinssit ja Rick Owensin post-apokalytiset luolamiehet. (Kuten huomaatte, vokabuläärinikin on vähän ylikuumentunut.) Jos olisin mies, kietoisin itseni juuri näin. Kun nyt olen nainen, matkin linjoja silti. Perseestä lököttävät housut, sliipatut jakut ja Juri jatkakoot voittokulkuaan. Ja hei, nude-saappaat! Hiusten annan kasvaa nutturakuntoon. Ehkä.

(Käänteisestä snobismista ja muotimustasukkaisuudesta puheenollen, tavallaan mä odotan jo, että "kaikki" kyllästyy näihin linjoihin... Asennetta kuvaa ystäväni Villen kuolemattomat sanat kevättalvella -93 Laterna-ravintolan kolmoskerroksessa "Smells Like Teen Spiritin" pärähdettyä soimaan: "Hyvä kun se isoin hypetys Nirvanasta alkaa mennä ohi, ja vaan tosifanit enää kuuntelee ja arvostaa." Ja kuinkas sitten kävikään.)

(Demeulemeester- ja Owens-kuvat The Fashionistosta)

Kiinnostava muoti äijjä -blogituttavuus Saksasta: Dandy Diary. Jäbä vie päivän asu -kuvat vähintäänkin toiselle tasolle.