Rakastuin ensisilmäyksellä, kun The Fashioniston kuvat Robert Gellerin tulevan syksyn miesten mallistosta aukesivat blogi-readeriini. Ihania yhdistelmiä ylellistä ja toimivaa, koristeellista ja karua. Harmaan, ruskean, hopean ja pronssin eri sävyjen yhdistelmiä, koskettamaan kutsuvia kankaan ja neuleen pintoja puettuna yhtäaikaa rönsyilevästi ja rennosti. Menneen maailman väri- ja materiaalimaailmasta muistuttaessaankin siluetti pysyy skarppina, käyttökelpoisena, oman aikansa tuntuisena.

Gellerin näytös purkaa kova jätkä -kliseitä mustasta nahasta niittivöihin. Nahkatakki ei ole wannabe-kovis, kun sen yhdistää lököhousuihin tai eläväpintaiseen villaan, etenkään jos se on kauniin harmaa.

Olen kaihtanut hopeaniittejä, mutta mustat niittihanskatkin voivat toimia - etenkin kun ne yhdistää ruskean nahkavyön pronssisiin yksityiskohtiin. Pelkkä eripaksuisten ja -tuntuisten nahkalaatujen yhdistely tekee ihmeitä, ihaninta on sekoittaa ruskeaa, mustaa, harmaata, ja lisätä joukkoon paksua villaa ja hohtavia kankaita.

Malliston inspiraatiolähde on kuulemma Luchino Viscontin elokuvien maailma. Värityksessä tuntuukin toistuvan Venetsian ja belle époquen daamien suosimat raukeat sävyt, materiaalit taas sopisivat vaikka Tiikerikissan tanssisaleihin.

Näytösmallitkin ovat kauniit kuin nuori Alain Delon, tai nykyaikaisen suurkaupungin kaduille lennähtänyt aikuinen Tadzio.

Tästä kaikesta inspiroituneena aion etsiä oman ohuen ja kiiltävän pronssinkarvaisen huivini ja sovitella sitä harmaiden neuleiden, sinisten farkkujen, lämpöisten villahuppujen, harmaiden kenkien, lampaankarvaisen jakun ja kaiken mahdollisen ruskean nahkaisen seuraan.

Ensin kuitenkin keitän vähän lisää kahvia, nostan jalat perintöarkulle, annan auringon paistaa ja uppoudun pitkästä aikaa Giuseppe Tomasi di Lampedusan vallankumousten riepottelemaan Sisiliaan.

 

Tai katson noin 17. kerran Kuoleman Venetsiassa - kaikkien iloksi tekstitetty versio löytyy YouTubestakin! (Luettehan myös Thomas Mannin alkuperäispienoisromaanin, tehkää itsellenne niin hyvin!)

 

ps. Vaikka rakastan ylellisyyttä, rappioromantiikkaa, nahkavaatteita ja kaikenlaista ylenpalttisuutta, pillastun edelleen turkisten turhasta käytöstä. Kuten jo facebook-ryhmälleni avauduin, suorastaan inhoan ensi syksyn Alexander Wangin mallistoa - pelkkien näytöskuvien perusteella. Turkiksilla päällystetyillä aurinkolaseilla ei yksinkertaisesti ole mitään virkaa maailmassa, eikä turkiskerrosten yhdistäminen paljaisiin sääriin ja  sandaalivarpaisiin ole rohkean dekadenttia vaan pöljää. No, nykymuodin kultapojun onneksi taidan jäädä mielipiteineni aika yksin...