Desthea kirjoitti Muotimissio-blogissaan sarkastiseen sävyynsä meidän muotibloggareiden kliseistä. Koska etenkin seuraava kalikka kalahti meikään lujaa, tietenkin älähdin: "itsestäni tuntuisi hiukan hölmöltä omistaa kokonainen (pitkä) postaus pelkästään uudelle huulipunalleni (höystettynä lajitelmalla suunmutristelukuvia) tai julkaista itsestäni yhteen putkeen kymmenen kuvaa samassa asussa venkoilemassa eri asennoissa." HMMM!!!

No, Desthea ei ollut tietenkään tarkoittanut kirjoitustaan vittuiluksi mulle tai kellekään, mutta seuranneessa keskustelussa erään kommentoijan repliikki sai mut näkemään punaista (edelleen Givenhy 704, se YSL:n Rouge pur on mulle vähän turhan kuivaa ja hohdokasta. Ainakin näin talvella. I'LL KEEP YOU POSTED.): "...samanlaiset lissuposeeraukset ja kilometrien pitkät hehkutukset jostain hapsusaappaista saavat miettimään, onko näiden blogien kirjoittajien elämässä mitään muita arvoja kuin itserakkauden negatiivinen aspekti..."

TOTTA MUNASSA muotibloggaaminen, johon asujen ja oman lookin esittely oleellisena osana kuuluu, ON ITSERAKASTA. Äärimmäisen tervehdyttävällä ja positiivisella tavalla! Menemättä tässä sen syvemmälle mun henkilökohtaisiin ulkonäköperäisiin itsetunto-ongelmiin, sanonpahan vaan että liki puolentoista vuoden bloggaaminen, itseni kuvaaminen, tyylini tarkkailu, mittasuhteiden miettiminen ja näistä julkisesti kuvien kanssa jaarittelu on tehnyt mulle ihan järjettömän gutaa. Muotibloggaaminen pelasti minut masennukselta, otsikois seiskapäivä, jos ymmärtäis haastatella mua.

MINUN esteettistä silmääni miellyttää kuvapainotteinen bloggaaminen, ja kun mulla ei ole kuvaajaa/hyvä kameraa/tarpeeksi tilaa/jada jada, tarvitaan MUN MIELESTÄ monta kuvaa, jotta asusta saa idean. Ja täällä määrään minä.

Ja jos toisen ihmisen omahyväinen kuvien postailu on liikaa, voi jättää katsomatta! Vaihtoehtoisesti voi miettiä, miksi itserakkaiden muotibloggareiden lukeminen tuntuu niin pahalta. Tai voi kokeilla perässä! "In the future, EVERYONE will have their style blog, at least for 15 minutes", sanois Andy jos elää sais.

Seuraavassa kavalkadissa tää lissu pousaa mm. huonosti silitetyissä silkkipaidoissa. (Keittiössä on näköjään jopa valoa!) Kuvia on niin paljon, että varmasti näette jokaisen rypyn, myös huulteni ympärillä. Lisäksi liikun eikun venkoilen epämukavuusalueellani: Hiukset auki ja naama (melkein) suoraan kameraan! Julkaisen myös itserakkauttani hivelleen lukijapalautteen uudestaan! ENJOY!

(Eka potilas on ikivanha H&M:n silkkilepakkopaita, jolle alkusyksystä mietin käyttöä. Tungin sen isoperseisiin kirpparihousuihin, rullasin hihat ja puntit, ja laitoin jalkaan mutsilta saadut Rossin korkkariloaferit - tollasta kärkee näkee taas näytöskuvissa, I'm in fashion. Rintsikoitakaan en näköjään vaihtanut.)


1231887710_364_6498.JPG

1231887959_364_6497.JPG

1231887890_365_6503.JPG

1231888118_365_6504.JPG


(Ruskea paita on Stockmann Silk, kirpparilöytö, ja sopii just nappiin H&M:n sinisen puuvillahameen kanssa. Tälleen keväämmällä, nyt tähän tarvitaan vielä joku röijy päälle. Italialaissaappaissa olen hiihtänyt koko tähänastisen talven, paksu nahka kestää rapakelit kun sen suojaa öljyllä.)

1231888480_365_6509.JPG

1231890164_365_6514.JPG

1231889348_365_6513.JPG

(Rakastin jo kesällä palavasti Garance Dorén sivuilla esiteltyä Sofia Hägglund Woodia ja hänen harmaata collegeaan. Myös Honey Junkie postasi justiinsa Filippa Koolla työskentelevästä Sofiasta ja siitä, että tämän tyyli on Garancen kuvaamana esillä myös Ranskan Vogue-saitilla. Mä yhdistin nyt sen saman harmaan halpiscollegen lyhentämääni nahkahameeseen, kun kerran Sofiakin.)

1231892367_365_6524.JPG

1231891663_365_6534.JPG

Lukijani R. kiitteli taannoin (swim)suit issuesia näin hienosti: "Lisää Sugar Kanea!

Kaikella ystävyydellä ja kunnioituksella noita joitakin nuoria tätibloggaajia kohtaan sanon nyt tässä rehellisen ikioman mielipiteeni: En jaksa lukea niitä hajuttomia, aivottomia, mahdollisimman naistenlehtimäisiksi siloiteltuja juttuja, joissa itseä kehutaan muka-haukkumalla: voi kun mun tissit on niin isot, sanoinks mä muuten jo, että mun tissit on tosi isot, tissi, tissi, kattokaa ny pliis mun tissejä ja kehukaa niitä; oi vitsi, kun mun mies ei ole yhtään Venuksesta vaan taas ihmetteli, kun piti saada tää puolen vuoden palkan maksanut veska, hih hih, voi sentään, kai te muuten tajusitte, että mulla on massia ja se on pääasia, sillähän mä ostan sitä itseltäni luontaisesti puuttuvaa särmää; hei siskot, nyt tulee tosi fantsu mun itse keksimä ohje, eli kun sulla on pipo, niin tässä on kahden kuvan kuvasarja siitä, miten pään vois laittaa sinne pipoon, 1) pidä pipoa kädessä, 2) laita pää sinne keskelle, sinne reikään; okei, voisko joku nyt ostaa multa tän mielettömän lifestylejutun.

Jotenkin surullista, kun kyllähän jokainen ajatteleva ihminen kuitenkin tietää, että rucola on oikeasti nimeltään sinappikaali. Ainakin Sugar Kane, jonka lämmintä honkkelia anarkiaa, aikuiseksialistumattomuutta ja populaarikulttuuriekskuja tarvitaan lisää ton muotiblogistanin perussössön vastapainoksi!"

Sorry, Ragnar:

1231892085_365_6538.JPG

1231892089_365_6537.JPG

(pipa omaa tuotantoa!)

Lopuksi vielä pusuja kaikille. Kuten Manicsit melkein laulaa: "From despair to... A Happy Place!"

1231892350_365_6523.JPG