Täällä jatketaan näköjään vastuuntunnottomasti vallankumousromatiikassa rypemistä. Tai ainakin onnistun näyttämään mummun vanhassa ponchossa Clintiltä dollari-trilogian aikoihin. Niin tekee Queen Michellekin, olen hyvässä seurassa.

Gina Tricot'n alennusmyynnistä aikoinaan löytyneen lempihattuni ja Arolan villaisen viitan yhdistelmän inspiraationa toimi myös tietenkin Greg <3. Zaran korkkareiden tarkoitus oli taittaa länkkäriterää, mutta toisessa olikin piru vie taas korkolappu entinen.

Oletteko lukeneet Hesarin julkaisemia otteita teinien päiväkirjoista eri aikoina? Ihanaa, miten samanlaisia kaikki angsteissaan lopulta ovat olleet (ja jotkut meistä ovat tuommoisia korkeassa 35 vuoden iässäkin). Kuka ei olisi hävennyt mutsia tai tuskaillut tähän tapaan: 

"Mä olen auttamattomasti taas rakastunut. . . Mutta tiedätkö mitä! Minulla on paksut sääret ja kierot silmät. . . ah! Niin paksut sääret, että niiden takia voisin joskus siirtää vuoria. . . Olen liian paksusäärinen ja liian rakastunut!"

Onneksi en sentään enää noloile vanhempia tai kiusaa (kovin paljoa) isosiskoa. Lämpimistä perhesuhteista on nimittäin materiaalistakin hyötyä. Pelastin siskon-ja-sen-miehen muuttokuormasta heille tarpeettomiksi käyneet metalliset pikkuhyllyt. Nyt niistä toinen jakaa tilaa keittokomeron ja "muun" välillä sekä kantaa kauneimmat lehdet.

Toinen taas toimii aktiivikuunneltavien levyjen säilytyspaikkana ja yöpöytänä, ja tukee Virpi Stjernan valokuvan sävyjä.

Kaikista ihaninta on, että koko kämppä tuoksuu äidin ja isän kasvattamilta valkeilta kuulailta.

Aktiivihyllyltä löytyy jokasyksyiseen tapaan Stereolabia. Raikas ilma vaatii raikasta marxilaista popia.

Ps. Tapojeni vastaisesti ANNAN YLEISEN PUKEUTUMISNEUVON! Täältä pesee: Mitä leveämmät hartiat/naama, sitä leveämpi hatunlieri. Sääntöön löytyy varmaan heti sata poikkeusta, mutta meille harteikkaille pallinaamoille tämä toimii kuin kuula ottalohkossa.