Ulisin viime viikolla omien asujeni totaalisesta tylsyydestä. Tätä on liikkeellä, jopa aina häikäisevä Anna-Maria tuntee keväistä omaan vaatevarastoon kohdistuvaa angstia (ja selviytyy siitä älyttömän tyylikkäästi poikakaverinsa vaatekaapin avulla.). Osa huonosta meningistä menee säiden piikkiin, minullakin on kaikkea ihanaa keväistä uutta tai vanhaa, mutta joko niiden päälle tarvii pukea kilokaupalla neuleita tai jättää kotinaulakkoon. Ja mun neuleet on ihan tyhmiä.

Olin kuitenkin salaa tyytyväinen tähän asuun, jossa hiihdin perjantain, ja vielä lauantainakin Anna-Mariaa tapaamaan (toki tyhmällä, mittasuhteet pilaavalla neuletakilla varustettuna... Tarvitsen laatikkomaisen, tarpeeksi ylhäältä kiinnittyvän mustan villatakin per heti!). Tärkeä Henkilö nimesi sen ranskis-asuksi, puuttuu vain patonki kainalosta. TH myös laupeasti otti kuvat, joista kaikki muut paitsi takapuoltani kuvaavat tärähtivät, hmmm. No ainakin mua naurattaa näissä! (Terkkuja äidille, jonka mielestä mun ei kannattaisi olla aina niin vakava kuvissa.)

3302692033_a1060fb429.jpg

3302712487_b50b70a95e.jpg?v=0

Poikkesimme UFFin eurolla kaikki -päivän loppurytinöihin, ja mä löysin jotakin kauan kaivattua: Olen etsinyt tarpeeksi pitkiä, a) jotakin nahkeaa keinoainetta, joka kuitenkaan ei ole ihan pvc:tä/muovista, olevia leggingsejä JA b) jotenkin niinku vahamaisia farkkuja tuomaan vähän hienovaraista edgeä perusmeininkiin. (Vahapintaisten farkkujen hamuaminen on Ryan McGinleyn Margiela-yksilöiden syytä, olen harkinnut niiden maalilla tuunaamista Fashion Fluxin oppaan luettuani eli KAUAN.)

Lisäksi olen etsinyt laskeutuvaa liiviä, joka ei haittaa olemista mutta viittailee demeulemeesteriläiseen suuntaan.

Kaikkein eniten olen kaivannut mustavalkoista printti-t-paitaa, jollaista kaltaiseni printtiongelmainenkin voisi käyttää (mulla on printtien kanssa helposti sellainen tunne, että ne nielaisevat naamani, sama vika kuin kuvioiden kanssa).

Kahteen ensimmäiseen löytyi ratkaisu eurolla laaki, jälkimmäisen hoiti ihanan lukijani LauLaun yllätyspaketti: Valkoisessa Vero Modan teepparissa  mustaharmaa kuva melbournelaisesta graffitista ja leikellyn kauluksen ansiosta mahtava istuvuus, juuri sitä mitä kaipasin! Kiitos!!!

Voi olla, että kavennan housut leggingseiksi, mutta oikeastaan viihdyn niissä nyt just näin (housuissa on sen polyuretaanin lisäksi 50% puuvillaa, hyvä joustavuus ja tunto.)

(Maiharit muutaman vuoden takaa, ja taidan tykätä niistä just nyt aika paljon!)

(Tylsäkin neule paranee solmimalla, mikä oli jälleen todistettava itselle.)

3302676149_e3d3e8cfa8.jpg

3302681261_9719db6155.jpg


3303505142_193d675f4b.jpg

3302681045_019dce8a68.jpg

3303510920_971e96bd1c.jpg

Katselin pitkästä aikaa yhden lempielokuvistani, Velvet Goldmine taitaa olla Honey Junkienkin suursuosikki? Sulkakaulus toimis teepaidankin kanssa...


ps. Yksilöllisistä, graffitihenkisistä printtipaidoista puheenollen, Tärk.Hlöllä on edelleen suuria, toivottavasti pian toteutuvia suunnitelmia... Stay tuned!