En hetkeen käyttänyt purkamiani t-paitoja - oranssi art piece on tähän vuodenaikaan jotenkin väärä, ja valkoinen lepää punaviinikylvyn jäljiltä ikuisessa rauhassa, enkä suunnitelmista huolimatta ole ennättänyt repiä itselleni uusia. Sain kuitenkin vihdoin tilaustyön eräälle tyylikkäälle daamille valmiiksi purettua*, ja muistin, että kesällä aloin nyhtää lankoja irti vanhasta pellava-viskoosisekoitemekosta leikkaamastani "tunikasta".

(* The Revolution Is My Boyfriend -blogikauppani on tällä hetkellä kiinni, koska odottelen sen pidossa vaadittavaa YRITYKSENI rekisteröimistä ja y-tunnusta! Terv. virallinen yrittäjä ihan kohta.)

Puin liivin lahkeesta käärittyjen Ril's -perintönahkahousujen päälle, niinikään runtelemani vanhan silkkitrikoopaidan alle. Valaistusolosuhteista johtuen ei IHAN kuvista erotu, miten paksut pellavalangat, läpikuultava silkkineulos ja pehmeä nahka keskustelevat, mutta elävässä elämässä tulos vakuutti ainakin minut. Tästedes lupaan pyhästi rohjeta kerrostella näitä artsu-nuttuja nykyajan hullu taidetäti-tyyliin sopivasti!