Olen päässyt nauttimaan alkaneesta valoisasta keväästä sekä kuvauksia järjestellen että itsekin ammatti-ihmisen linssin edessä täristen (valokuvamallin ei tarvitse olla aliravittu lapsiparka pyörtyäkseen, meille joillekin pelkkä seisominen voi olla haaste...). Perjantaina ihana Piia Hiltunen mm. rajasi alaluomeni dramaattisella vihreällä ja asetteli ripsiin vahvistuksia. Luotan siihen, että lehtikuvissa ne näyttävät niin hyviltä kuin oikeastikin. Läppärini lahjomaton photobooth paljasti samana iltana vain, että täti on nyt vähän väsynyt.

Onneksi sain raahattua nuupahtaneen olemukseni maaseudulle virkistymään. RUOASTA, ulkoilmasta ja kulttuuririennoista (mm. uutuuselokuva Hella W. yläasteen auditoriossa, väliaikatarjoiluna kahvia ja pullaa!) nauttimisen ohella olen tehnyt täsmäiskuja vanhempieni varastoihin.

Löysimme uudelleen mm. pitkän, violetin-sinisen, ohuesta villakankaasta 1930-luvulla ommellun "päiväpuvun", joka olisi sopinut vaikka itse Hellan salonkiin, ja jonka ostimme äidin kanssa jostain osto- ja myyntiliikkeestä muistaaksemme keväällä 1992, ehkä 20 markalla. Ihmeiden ihme on, että saan edelleen napitettua kaikki selässä kulkevat päällystetyt napit kiinni... Kuvia seuraa muustakin saaliista - mm. Vuokon mustavalkoraidallinen pitkä tikkiparka, Arolan harmaa-kerma-beige-raidallinen villaviitta - kunhan saan kaiken jollakin keinolla roudattua kotiin saakka. Siihen saakka, toivotan kaikille elähdyttäviä hetkiä esim. vuoden nuoren taiteilijan Anna Tuorin näyttelyssä Tampereen taidemuseossa,

tai Stravinskin musiikin ja  Nižinskin alkuperäisen Kevätuhri-koreografian rekonstruktion parissa!