Ilmeisesti minäkin alan virittäytyä syystunnelmiin. Tai ainakin helteiden hellitettyä jaksaa taas touhuta - kuten kaupan puolelta huomaatte, olen siivonnut nurkkia ja repinyt nuttuja. Kengätkin sain jo sortteerattua.

 Valitin, ettei minulla ole laukkuja. Käyttökelpoisia ei juuri olekaan, mutta silti eteisen vaatepuu, jonka oksille muuton aikana latasin kassit, huivit, vyöt ja semmoiset ajatellen, että kyllä mää noi kohta käyn läpi, huojui aina ohi kävellessä. Nyt hyödynsin muista syistä kertyneen raivoenergian, heitin ne kaikkein risaisimmat pikkutyttölaukut mäjelle, laitoin osan haalimistani viime vuosikymmenten laukuista kirppikselle, ja loput asettelin puulle edes vähän fiksummin.

Nämä siellä roikkuvat:

Ainoa käyttämäni pikkulaukku*, mokkanahkaa. Äidin kirpputorilöytö, hihnan saa poiskin. Pelastanut monet illat. Ansaitsisi rinnalleen jonkun jälkimodernin pelin - ehkäpä sen Lumin syysmalliston superpelkistetyn... Haluaisin myös jonkun tosi, tosi pikkuisen, hihnan päässä roikkuvan laukun.

Perintökalut - mummoni oli nahkatilkkulaukkujen perään, toisen häneltä perimäni ja miltei loppuun käyttämäni siirsin käsitöiden säilytyskassiksi. Tälle ruskealle tuli paljon käyttöä kuluneena kesänä. Pikkuinen 70-luvun olkalaukku taas muistuttaa rakkaan edesmenneen kummitätini villistä nuoruudesta - ja omastanikin. Tätä en enää käytä, mutten ikinä voi heittää pois.

"Krokolaukku" viehättää taas kulmikkuudellaan ja anonyymiydellään, mulla oli 90-luvun lopulla ihan samanmoinen.  Ruskeaa "koululaukkua" olen esitellyt täällä usein - ja joka kerta vannonut korjauttavani ihan kohta tuon hihnan. Ehkä jo tänä syksynä? Malli ja väri tuntuu joka syksy yhtä ajankohtaiselta.

Lumin XXL Super Market Bag on ollut ainutlaatuisen venymiskykynsä ansiosta tämän vuoden todellinen työmyyrä. Jottemme vallan kyllästyisi toisiimme, lepuutan sitä nyt jonkin aikaa. 

Adax-merkkinen, ikäänkuin vahamaista nahkaa oleva kassi on ehkä näistä kaikista tärkein, siinä on sopiva annos tylyä funktionalismia materiaalin pehmentäessä vaikutelmaa. Tällä jaksaa kantaa mitä vaan. Ainoa miinus on vetoketjun puuttuminen - räntäsateita odotellessa voisin näiltäkin osin konsultoida suutaria.

Näin julkisesti ilmoitan myös, että OLEN IHASTUNUT PARIIN MERKKILAUKKUUN! Stella esitteli Olivian nettisivuilla Ann Demeulemeesterin repun. Vielä sitäkin enemmän mua viehättää toinen 'meulemeester, Luisa Via Roman niin ikään myymä ihan tommonen tavallinen kassi. Onko minusta sukeutumassa sittenkin laatulaukkujen ystävä - vaiko pelkkä label whore? Jää nähtäväksi.

* Osaako joku neuvoa, miten kermanvärisestä nahasta saa kulumat pois? Kokeilenko pyyhekumia, marseille-saippuaa, valjasrasvaa, vaiko Fairya? Ja haluaako joku puhdistuksen jälkeen söpöllä rimpsulla varustetun vintaaazsh-laukun itselleen?

Alkusyksyn paras traditio yökävelyjen ja naapurin omenoiden varastamisen jälkeen: The Verven ympärivuorokautinen kuuntelu.