Rekonstruoin lauantai-illan asuni for your viewing pleasure. Tai paremminkin siksi, että olen tästä hillitysti kaoottisesta yhdistelmästä aika helkkarin ylpeä! Se on erittäin minua, juuri nyt ja toivottavasti pitkään!

Monkin batiikkileggingsit (mä kutsun noita kyllä pienessä mielessäni sprayroiskeiksi, vähän niinkuin olis jalkagraffitia) Mintun putiikista. Samiskalsarit ovat päässeet Stellankin jalkaan.


Pidän hurjasti siitä, miten kaksi epämääräistä - leggarit ja purkamani paita - muodostavatkin koherentin kokonaisuuden. (The revolution is my boyfriend -nutun  alla Turnoverin mudanvärinen trikooalusmekko.)




Jalassa ne "nerokkaasti" käännetyt kirppissaappaat. Lämmikkeenä Zaran merinovillaneule.



Tällaisessa meiningissä mulla on nyt helppo, turvallinen, sopivan näyttävä ja jopa chic* olo! Jotta ei menisi liian iisiksi, AVASIN PONIHÄNNÄN. (Hiusten aukipitäminen on mulle aivan ihmeellinen maailma. Sanottakoon, että tykkään noista just noin, litteän pörröisinä, epämääräisesti putoavina. Hiushifistely ain't my thang.)



* Buttermilk Bisquits kaipaili chic-lisää olemukseen. Niinhän me kaikki. Mä äidyin hänen kommenttiboksissaan tällaiseen analysiin aiheesta:

"Mun mielestä chicissä on kyse asenteesta, ei tietystä univormusta tai pukeutumissuunnasta. Boheemi, rokkari, jakkupukunainen, kukkamekkotyttö - nämä kaikki ja miljoona muuta varianttia on mahdollista toteuttaa chicisti, näin väitän. Mun mielestä chic on ennenkaikkea HUOLETONTA eleganssia, ei tällättyä olemusta.

Oma tyylini on sinun tyyliisi nähden hyvin erilainen, mut myös omiin tyylitavoitteluihini on jonkin aikaa kuulunut chic-olemuksen a)ytimen purkaminen (siis vastaus kysymykseen, mistä siinä oikein on kyse) ja b) sen toteuttaminen minun näköisesti.

Voi olla monta mieltä siitä, olenko onnistunut sinne päinkään, mutta seuraavat asiat uskallan väittää tajunneeni (ennenkaikkea tiettyjen chic naisten pukeutumista vuosikausia analysoituani - viimeaikoina myös työn puolesta Olivian nettisivulla):

1) Mittasuhteet ovat a ja o. Eräänä iltapäivänä -blogin Anu puhui joskus kultaisesta leikkauksesta myös pukeutumistaiteen tärkeänä sääntönä, ja oli oikeassa. Linjakkaassa asussa on tasapainoinen vaikutelma, linja katkaistaan oikeista kohdista, venytetään oikeita paikkoja. Se on sit täysin pers.kohtaista, mitkä nää "oikeat" kohdat itsekunkin vartalolla ja tyylillä on, peiliin pitää opetella katsomaan.

2) Linjakkuus. Chic asussa mikään ei tursuile omituisesti, vaan vaikutelma on jotenkin sulava. Minusta hurjan tärkeää on, että esim. päällekkäisten helmojen pituudet ovat jotenkin balanssissa: Pitkähkö päällystakki ja hame esimerkiksi ovat samanpituiset, tai takki pidempi, mikä luo heti huolitellun vaikutelman. Tai sitten pituudet on tarkoin harkittu tekemään niitä kiinnostavia poikkilinjoja.

3) Asuun tarvitaan ilmaa. Se ei tarkoita paljasta pintaa sinällään, vaan sitä, että kokonaisuus hengittää. joka raajaan, kaulaan, rintamukseen ja korviin ei kasata koruja, huiveja tms. tauhkaa - yksi korupaikka kerrallaan riittää, kaulusta ei napiteta tukkoon, lahkeet ja hihat voi kääriä tai rutata.

4) Sama hengittävyys koskee meikkiä, hiuksia ja muuta "laittamista". Meikkiä on sopivasti, hiukset on niin, ettei niistä tarvi koko aikaa huolehtia, liika tälläytyminen on chicin vastakohta.

5) Vaatteista pidetään käyttöjen välissä huolta, jolloinniitä ei tarvi kaivaa ryppyisistä mytyistä, vaan vetää ilmavina ja raikkaina päälleen.

Näin. Mun näkökulmasta värit, kuosit ja sensellaiset ovat aika irrelevantteja tässä yhteydessä."

Mitä sanottavaa teille aihepiiristä herää? Tai vaikka mun kalsareista.