Stailasinpa tuossa hiljattain elämäni ensimmäisen kerran virallisesti. Yhden tv-mainoksen vaan (niin, niin, "Me, the 13th Duke of Wymbourne, with my reputation, what were they thinking?")... Kutsun itseäni nykyään tietenkin "kuuluisan kuvausjärjestelijän" ohella "tottuneeksi casting directoriksi":

Mainokseen tarvittiin esiintymään tottuneita ja helevetin hyvännäköisiä "tavallisia ihmisiä" ammattimallien sijaan, joten käännyin törkeän kauniin ystäväpiirini puoleen. (Olen aina sanonut, että menestyksen salaisuus on hengailla itseään karismaattisemmassa seurassa, ja toivoa, että jotakin ihanuudesta tarttuisi omaan pirtaan.) Myös taitava meikkaaja Pentti löytyi ystäväpiiristä - hän on se maaginen mies, joka sai minut eräänä tammikuisena maanantai-aamuna muistuttamaan (kasvoiltani) ihmistä.

Tiina ja Jarno jaksoivat säteillä kuuman kesäpäivän studiolamppujen alla - karvavuorisissa jalkineissa! Vaatevalintani - mm. liehuva ja leijaileva syyskeijun silkkimekko Suvi Hänniseltä ja ihmeellinen hattu Kirsi Nisoselta - kelpasivat ilmeisesti onneksi myös asiakkaan edustajalle, toivon mukaan palataan asiaan tarkemmilla kuvilla ja filmillä syssymmällä!

Kuvausten todellinen stara oli kuitenkin bengalinkissa nimeltä Haltia. (Kuinka ollakaan, samaa sisarusparvea kuin viime kesänä Berliinissä hoitamani Raro ja Leeloo!)

Kiitos vielä kerran kaikille asianosaisille! Näitä tahdon tehdä toistekin.