Kävin läpi suunnittelijasuosikkieni tämän kevään kokoelmia tarkoituksena virkistää muistia sen suhteen, mitä ja kaikkea mulla jo on, omaksua itselle uusia tapoja pukea kyseiset asiat, ja listata vaatteita, jotka olis pikku pakko jostakin löytää...

(kaikki kuvat Style.com)

Rodarte luottaa edelleen riekaleiseen neuleeseen, niin minäkin. Suunnitelmiini kuuluu jotain tollasta I Know Why Nolta, ja ehkä vielä köysikasa samalta lafkalta tai Gilles & Dadalta.

Vanha grunge-sydämeni läikkyy innosta nähdessäni vanhan kerraston väriseen pitsiin (?) yhdistettyä flanellia. Haluan pukea Dead Birds & Lionheart -mekkoni flanellipaidan kanssa, mutta on se perkele kun asiallista flanellia ei naisihmiselle suostuta missään myymään.

(Mainitulla Dead Birds... -merkillä on muuten tämän talven kokoelmassa iiiiihanaa ruutukuosia, ja mulla kohta entistä isompi lovi lompakossa.)

Celinellä on virkistävän simppeliä nahkaa, läpikuultavaa ja ohuita valkoisia paitoja, eniten vaikutuin kuitenkin suunnittelija Phoebe Philon omasta ilmiasusta.

Rakastan haalareita, rakastan shortseja, rakastan lepattavien juttujen yhdistämistä ryhdikkäisiin, rakastan Preeniä, rakastan Rick Owensia.

Ennen kaikkea rakastan Ann Demeulemeesterin linjoja. Blogimaailma on pauhannut kohta puoli vuotta noista vetskariasusteista, mutta niiden alla on käsittämättömän hienosti rakennettuja ja laskeutuvia jakkuja ja liivejä. Valkoiselle biker-rotsilleni, vajaamittaisille Marimekon silkkihousuille ja rullatuille nahkabögille tulee taas käyttöä. Haluan haalia lisää epämääräisiä mustavalkoharmaita printtejä ja verhoutua niihin päästä varpaisiin. Pukeudun pussishortseihin, nahkahameeseen, kuviolliseen silkkibodyyn...

Täydellinen smokkimallinen takki on ollut väijyntä- ja hankintalistallani iäisyyden. JOS sellaisen joskus jostain löydän (tai saan hynkyt venymään Annin takkiin), yhdistän sen maahan asti valuvaan hameeseen (ja toppiin) ja menen vaikka naimisiin. Tai mihin vaan.

Täydellinen takki, David Byrne... you do the math.