Ihan vaan nopea rykäisy siitä ilosta, että olen a) saanut hankittua joitakin aivan iiihania asioita, joiden tiedän jo nyt pääsevän ns. voimakäyttöön päivittäisessä pukeutumisessani, ja että b) olen vihdoin oivaltanut jotakin perimmäistä oman "tyylini" kehitystä silmälläpitäen.

a) Tiger of Swedenin farkkuliivi

Totesin jo toukokuussa kesäeleganssini tarvitsevan tuekseen ehdottomasti farkkuliivin. Katumuotisivustojen kyttääminen, Honey Junkien poimimat liivikuvat ja Auroran esittelemä yksinkertaisen toimiva liivityyli ovat vain kasvattaneet liivivimmaani, ja saaneet esim. Anun opastamana ymmärtämään, että kaltaiseni tisseillä ja hartioilla varustettu naiselävä tarvitsee kohtuullisen tyköistuvan, syvällä kaula-aukolla varustetun liivin - mutta samalla sen pitää olla ehdottoman rento. Itseni tuntien, villakankainen oikea herraliivi jäisi minulta kesllä pitämättä, sitäpaitsi mulla on jo sekakäyttö-Späden farkkutakissa manifestoitunut kivipestyn farkun kausi, aina vaan.

Voitte siis uskoa, että koin ns. täyttymyksen, kun eräs tyylikäs ihminen (ja tämän blogin lukija!!!!!) myi Huutonetissä Tiger of Swedenin herrainmallisesti leikatun farkkuliivin - ja sain sen omakseni pilkkahintaan! (Sain omakseni myös nudehtavan vaaleanpunaisen Rika-merkkisen T-paitamekon, joka on niin mua etenkin spreijatun näköisen printtinsä ansiosta - tykkään kaikesta graffitiin viittaavasta, tykkään graffiti-maalar(e)ista.) Kirjoitan tätä teille kyseinen liivi ylläni, ja tunnen oloni ainakin tuhannen taalan tytöksi: tylsä hikipäivän asu - musta puuvillamini, armeijanvihreä toppi, joka oikeasti on alusmekko, lituskat gladiaattorisandaalit - ryhdistyi kerralla. Kuvia näistä vaatteista eri asukokonaisuuksien osana seuraa varmasti, kunhan vaan tavoitan erään graffitimaalarin kameroineen...

Siihen asti lainaan jälleen kerran farkkuliivityttö Punky B:n kuvaa, tällaista tässä tavoitellaan:

562951843.jpg

b) Tavoittelemani tyylin perusvire on maskuliininen

Kauan tässä menikin, ennen kuin sain puettua fiilikseni sanoiksi.

Miehekkääksi lasketaan tässä paitsi kaikki suoraan aikojen alussa miesten vaatekaapista kopioitu - bleiserit, farkut, kauluspaidat - myös esim. miesten vaatevaraston funktionaalisuudesta innostuneen Coco Chanelin alkuunpaneman vallankumouksen lahjat nykynaiselle - jersey, trikoot ja muut joustavat kankaat, lyhyet muttei liian lyhyet hameet, kruusailematon pikkumusta jne - sekä sellaiset yksityiskohdat kuten käärityt hihat ja rullatut lahkeet ja
vartaloa myötäilevät, mutta kiristämättömät leikkaukset.

Olen perusulottuvuuksiltani peruskurvikas, kasvoni ovat pikemminkin söpöt kuin uljaat (hitto), olen myös kohtuullisen pitkä, ja supernaisellisissa asuissa (rimpsua, leveää helmaa, rusetteja jne), etenkin kun jalassani on pari rakkaita korkokenkiäni, tunnen oloni ylisuureksi täytekakuksi, jonka kuorrutus jo vähän valahtelee. Ihailen kyllä ihmisiä, joilla tämä tyyli toimii (ja joiden luota mielenhäiriössä ostamani volyymihameet löytävät arvoisensa kodin!).

"Miehekkäissä" vaatteissani taas tunnen itseni virtaviivaiseksi ja voimakkaaksi, siis todella naiselliseksi!

Siispä eteenpäin minulle rakkaamman Hepburnin, Katherinen, viitoittamaa tietä!

KHepburn.jpg