Kuten lienette havainneet, skarppaaminen on tämänhetkinen avainsanani, ulkoasuanikin koskien.
Rakastan omaa, mummulta perimääni, vasta 30 vuoden kunnioitettavassa iässä pintaan noussutta, punertavan ruskeaa hiustenväriäni. Nyt kesän jäljiltä latvusten ja harmahtavan (APUA) tyvikasvun välillä alkoi ylittää sietokykyni, joten tartuin pulloon.
Vaaleanruskeaksi (sic) nimetty hiusväri edustaa jotakin markkinoilta poistuvaa sarjaa, jonka nimen jo unohdin - ilmankos sitä myytiin puoleen hintaan.
Lopputulos miellyttää itseäni just nyt kovasti - tummempi yleisilme tarkentaa kasvonpiirteeni, saa ihon näyttämään heleältä ja silmät sinisiltä. Ihan kuin minuun olisi isketty annos klassista rock-ladya. (Etenkin kun yllä on yksi parhaita (ehjiä) t-paitojani, från Selected Femme.)
Vaan mitäpä tästä kaikesta ajattelette te?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.