Kylläpäs aika kuluu nopeasti. Taas on melkein kevät, ja Sartorialist julkaisee kuvan upeasta Yasmin Sewellistä. Yasmin saa olla tämänkin kevääni esikuva valoisine olemuksineen. Eikä tuossa viimevuotisessakaan asussa ole mitään "vanhaa". Smiling never goes out of style! (Yasmin keskellä, oikealla hihittää itse Garance Doré.)

2249ThreeWeb.jpg

Ajan kulumisen suhteellisuus ja tyylin evoluutio mielessäni lueskelin Idhrenin tyylimuutospostausta. Johtuneeko siitä, että olen vanha kuin taivas, etten osaa ajoittaa etenkään tämän vuosituhannen puolella tyylijuttujani vuosien mukaan. Minulla ei ole itsestäni juurikaan valokuvia, joilla tätä havainnollistaa, mutta mikään muistamani aikanaan hyvältä tuntunut "tyyli" sitten lukiovuosieni ei tunnu hirveän vieraalta ja oudolta nytkään. (Ellei oteta huomioon pahamaineista peruskoulunopettajaksi pukeutumista pastellisine kietaisuneuleineen, eikä sitä oteta, koska se tuntui vieraalta jo silloin.)

Esimerkiksi innostus (owensilaiseen) avaruus kohtaa esihistorian -estetiikkaan alkoi syksyllä 2003 eräästä britti-Voguen muotijutusta, vuosikertavaatteita olen hamstrannut 90-luvun alkupäivistä, kietominen ja kustomointi ovat kiehtoneet ainakin 2000-luvun ihan alusta, lukiotyttönä piirtelin 60-luvun it-girlejä, joilta haluaisin näyttää edelleen, ja lämmöllä muistan sitä loppuunkäyttämääni 70-luvun glam-lateksipintaista, mustaa turkiskaulaista takkia, jonka löysin Velvet Goldminesta hullaannuttuani viime vuosikymmenen lopulla. Painonvaihteluiden takia mulla ei ole menneiden vuosien vaatteita juuri jäljellä, mutta muistoja on. Mietin, miten voisin toteuttaa "Sugar Kane kautta aikain" -postauksen, löytyisköhän jostain piirroksiani asuistani (näitäkin olen tehnyt "aina", sekä toteutuneista että haaveasuista)... Tai sit piirrän muistikuvieni mukaan uusiksi! JEE!?

Itse asiassa, kun omat lähtökohtani tyyliini ovat mulle niin itsestäänselvätsi tietyssä musiikissa, vuosikymmenissä, asenteissa, mun on jopa hämmentävä seurata, miten kehittyy sellaisten henkilöiden oma tyyli, joilla ei vastaavia alakulttuuripäähänpinttymia ja pitkäaikaisia tyylijumalattaria ole. Olen kasvanut todellisuudessa, jossa "kaikilla" on vahva popkulttuurikiinnostus ja -sidonnaisuus ja tarve esitellä niitä omassa olemuksessaan, joten muut tavat rakentaa omaa tyyliä on mulle tosi vieraita. Ei vääriä, vaan mulle outoja. Samoin tapa, tai edes KYKY nähdä trendejä ohimenevinä juttuina on mulle vieras: Ruutupaidat esimerkiksi nyt vaan ovat forever, vaikka ne pukisi erilailla joka sesonki.

Mites teillä, rakkaat lukijat?

Ps. Tarvin noi Kimin lappuhaalarit.