Moikka, mulla on kuulkaa silmärajaukset, ja ne ovat pysyneet paikoillaan yli kaksi tuntia!

Viikkoni sai pehmeimmän mahdollisen alun: Meikkaajaksi opiskeleva ystäväni Pena tarvitsi harjoittelumallia kevyelle arkimeikille, minä olin vapaa - ja riittävän vanha! Ruttopuiston kulmassa Maker-koulussa sain kuulaan ihon, pehmeän ruskean-harmaat luomet ja hyvän mielen. Kiirehdin kotiin ikuistamaan ihmettä, ja päädyin näyttämään apaattiselta lapaselta. 

Sitten muistin jo moneen kertaan tiedostamani asian - toiset naamat on luotu liikkumaan, ei odottamaan rauhassa kameran sulkijaa. En sitkeästä harjoittelusta huolimatta edelleenkään osaa olla (kuvassakaan) fiksusti - tai jos olen, en näytä itseltäni. Rankkaakin arvostelua toisinaan herättävä suun muikistelu ON pakollista, jos sitä on tehnyt yli 35 vuotta. 

Kuminaamat forever!

(Vaatteena läskinvärinen läskinpeittoteltta, viskoosia/H&M, meikki "Pena International", ilmejuonteet mallin omat. Silmien hämmentävä sini courtesy of talvipäivän valo!)

PS. Jos ja kun haluatte nähdä vähän laatuisampaakin nykysuomalaista valokuvataidetta, kirmatkaa Myymälä 2:een Iina Eskon Undays-näyttelyyn, avajaiset keskiviikkona 2.2. klo 18! Näkemiin.

PPS. Nico oli niitä jotka osaavat olla kuvassa, nautitaan siitä.