Olen edelleen naurettavan huonovointinen, ja niin heikko, ettei minusta ole kuin puolihuolimattomasti selaamaan tyyli-inspiraatiota. Yritin tehdä jonkinlaista hankintalistaa asioista, joita Haluan ja Tarvin kevääksi, mutta mulla taitaa viimeaikojen kirpparionnen ja alelöytöjen siivittämänä jo olla ne. Kuten ne a)välttämättömät porkkanahousut, harmaata b)mokkaa...

Enpä muuten ole ainoa muodin ystävä, joka on rakastunut lörppähattuun... Karla, minä, muu maailma?

Ainakin löysin täydellisen esimerkin, Garance Dorén kuvaamana, naisesta, jollaiseksi haluan kasvaa.

Itsevarmuus, säteily, ja taito yhdistää kaksi räätälöityä (melkein) takkia.

Sartorialist taas on onnistunut tavoittamaan mun sisäisen miehen. Kaikista maailman paikoista just Firenzestä.

Olen rakastanut duffeleita aina, enkä koskaan omistanut kunnollista sellaista.

Jos mä olisin toi mies, niin tää olis mun bestis.

...ja sen kuulokkeissa sois sama Little Fluffy Clouds kuin mun ihan oikeissa ekoissa varastobileissä... 18 vuotta sitten.

(kiitos Orb-fiilisten herättämisestä pHinnille!)