When it rains, it pours... Olin aikeissa ottaa ihan legitiimejä päivän asu -tyyliblogikuvia tänään, mutta kasvoni eivät suostuneet yhteistyöhön vaan näyttivät niin surulliselta joka otoksessa, että olin itsekin pillahtaa itkuun. Niinpä valahdin ikiomaksi kliseekseni muodostuneeseen lattia + Photobooth -poseeraukseeni. Luultavasti minusta on todellakin tulossa oma mummoni, joka koki matalapaineen aina koko kehollaan. (Ainakin se on ollut tekosyyni tänään deadlinejen "uudelleenaikataulutuksen" suhteen...)

Tässä nyt kuitenkin tätä luostarimaisen ankeaa tyyliäni, josta viime postauksessa intoilin. Laatikkomainen silkkipaita yhdistyi tällä kertaa viskoosisiin Bandoleran mummokukkahousuihin ja vintage-krokobuutseihini (jotka ovat eräs ehdottomasti parhaimmista, aikaa kestävimmistä ja siisteimmistä kenkäostoksistani ikinä. Tosin siihen aiheeseen palataan pian muutenkin, kenkäkeiju on suosinut viime aikoina...). 

Mulla taitaa olla joku vaihe, jossa otetaan haltuun kaikki karut tätivaatteet kerralla, eikä todellakaan "piristetä asusteilla". Itseasiassa vietin viime unettoman yön selaamalla Etsystä 80-luvun mokkanahkaisia (!), yksivärisiä (miel. mustia ja harmaita, sininenkin käy)  lepakkohihaisia taidetelttoja/mekkoja, joiden seuraksi tarvitaan vain ne edellämainitut kengät. Perästä kuulunee...

Tänään kaikkien biisien nimessä on Hey!