Leuhotin Meidän Pariisin kommenttiboksissa, että mua on alkanut näin VANHEMMITEN (hah!) kiinnostaa se, mitä tapaamme kutsua klassiseksi tyyliksi tosi paljon. Toki kaikilla meillä on omat näkemyksemme aiheesta, toisilla korostuu helmikorut, toisilla englantilainen maalaistyyli.

Sanottakoon sekin, että oma suhteeni klassiseen tyyliin on aina ollut ristiriitainen - se on ehkä maailman helpoin "ostaa" oikeista kaupoista, mutta loppujen lopuksi aniharva ladyksi puettu näyttää aidosti viihtyvän vetimissään. Juuri eleetön itsevarmuus - jota vaatetus tukee, muttei yksistään rakenna - on mun näkemyksessä "klassisen tyylin" ydin. Kotelomekko ja twinset eivät yksin tee kenestäkään klassista tyylittelijää - etenkin kun juuri nuo vaatteet sopivat äärimmäisen harvalle vartalolle noin vaan... Omien mittasuhteiden ja ominaisuuksien tunteminen on tässäkin oleellisinta - mä esimerkiksi koen itselleni läheisimmäksi klassikkovaatteiksi ne kaikki mieheltälainatut jutut, ryhdikkäästä villakangastakista hattuihin.

Sekin on tärkeä havainto (mulle, jolle nämä asiat eivät suju luonnostaan. Tarvitsen ja rakastan analyysiä!), että klassisen tyylin toinen ydinseikka on modernius, ollaan kiinni tässä ajassa. Silkka retroilu ei ole klassiseen sopivan vaivatonta. Sääntöihin ei hirttäydytä, vaan niille voi kohottaa olkia (hihat rullattuina, kädet taskussa).

Toisaalta klassisuuteen kuuluu tietty kurinalaisuus - let's face it, klassiset naiset (ja miehet!) ovat semmoisia jäntevän hoikkia ja ryhdikkäitä, hiukset ja kasvot näyttävät siltä, että mitään ei ole tehty, koska huolenpitorutiinit ovat jatkuvia - ja ankaria. Löllökesän jälkeen olen hyvin, hyvin viehättynyt tuollaisesta.

Kuinka ollakaan, löysin blogiuniversumista sattumalta klassikkoteemaan loistavasti sopivan uuden suosikin. Une americaine in Nice on hiukan alle kolmikymppinen tyylitaituri, jonka olemuksessa yhdistyy se kuuluisa "ranskalainen chic" (tai pariisilainen, vaikka Nizzassa asuukin) ihanan yläluokkaiseen (saako noin sanoa?) American Sportswear -perinteeseen. Jälkimmäisellä käsitteellähän ei sitten ole mitään tekemistä urheilun kanssa, rakkaat muotikirjojen ja -ohjelmien suomentajat...

Olen aivan ihastunut hänen leikittelevän aikuiseen tyyliinsä, mittasuhdeoivaltavuuteensa, sekä siihen, että hän toteuttaa kauden trendejä nimisuunnittelijoiden huikeiden vaatekappaleiden ohella lähinnä ilmeisen valtavan vuosien varrella kerätyn vintage-varastonsa avulla. Plus mulla on noi samat Zaran kengät.

Rakastan myös sitä, miten hän (käykää kurkkimassa kevään postauksia!) päivittää kauniita kuuskytlukumekkojaan ehdottoman nykyaikaisiksi, hukkaamatta kuitenkaan niiden Belle de Jour -olemusta. Tämä nainen on niitä harvoja seuraamiani bloggareita, joka osaa ottaa jonkin selkeän referenssin - esim. Working Girl -kasarin - ja tehdä siitä aidosti omansa.

Tuleeko teille mieleen jotakin klassisesta pukeutumisesta? Tai mistä vaan. Suap sannoo, kuten kainuulaisessa paikallisradiossa aikoinaan todettiin.

(Aina klassinen Nico laulaa linkin päässä - ja Lou Reed hymyilee! A must see.)