Autuaita ovat yksinkertaiset, ja hulluilla on tunnetusti halvat huvit: Pukeuduin tänään Carin Westerin "mekkoon", Zaran persiistäroikkuviin satiinipöksyihin, jotka muistuttavat erehdyttävästi onks Viljoo näkyny -verkkareita ja saavat mekonhelman hilautumaan navan tienoille, sekä samaisen Carinin talvilenkkareihin.

Tämä jo pelkästään oli hauskaa, mutta Chanel-jakun avulla aikaansaamani tuplatopatut olkapäät ja leveälierinen hattu kruunasivat fiilikseni.

Kaikkein hauskinta on tietenkin se, että joka syksy bloggaajan yllättävä valon väheneminen tekee päivän asu -kuvista väkisin kovin graafisia. Vain pöydälle unohtunut käsivoidetuubi ja valitettavan tyhjä persikkavati paljastavat, että maailmassa on vielä värejäkin. 

Kokeilin myös pidempää valotusaikaa, muutuin keskikokoiseksi vihreäksi naiseksi, enkä tietenkään pysynyt tärisemättä paikallani (viisi kuppia tuplavahvaa Parisiennea on viisi kuppia tuplavahvaa Parisiennea.)

Ei liene yllätys, että minua kuvieni suttuisuus ja sattumanvaraisuus viehättää. Mulle harrastamani valokuvaus on tunnelma- ei tekniikkalaji, rakastan "happy accidents" -juttuja, enkä jaksa alkaa säästää järjestelmäkameraa varten, vaikka harva itseäänkunnioittava muotibloggari enää ilman semmoista pärjää.

Sen sijaan olen niin ihastunut kameran edessä pelehtimiseen, että julkaisen kuvasarjan "Nainen, hattu ja viikko sitten kuivumaan laitettu pussilakana", olkaa hyvät!