Tänä syksynä (Rakkautta&Anarkiaa-festareilla) saa ensi-iltansa semmoinen pientä, mutta nykyaikaan järisyttävästi vaikuttanutta kulttuurista llikehdintää kuvaava dokumentti, että jokaisen pop-tietäjäksi ja skeneilijäksi halajavan on syytä kipittää katsomaan. Lainaan elokuvan esittelytekstiä:

""Timanttikoirien Vuosi 1984" on dokumenttielokuva 1980 -luvun alun suuresta kulttuurisesta murroksesta Helsingissä. Se kertoo alakulttuureiden murtautumisesta ulos klubeilta, taidegallerioista ja esiintymislavoilta suuren yleisön tietoisuuteen. Uuden sukupolven edustajat avasivat taiteen, uuden itseilmaisun ja yksilöllisyyden keinoin suomalaisen yhteiskunnan kohti nykyisin tuntemaamme kansainvälistä, avointa, yksilöllistä ja tyyliltään viileää ilmapiiriä. Nämä ihmiset tekivät omasta elämästään yksilön taidetta, osa vain olemalla, osa taiteen kautta. Oma elämäntapa ja murtautuminen ulos jäykän suomalaisuuden puristuksesta maksoi monelle paljon, joillekin jopa heidän henkensä." 

Elokuvan traileri:

 

(Rakastan dokumenttia jo nyt tällaisten lausumien vuoksi: "Silloin suurin yhteiskunnallinen ongelma oli se, ettei ollut edes mustaa kynsilakkaa." )

Pete Europan monologi:

Otsikkoon lainattu Musta Paraati: