Kuten jo aiemman postaukseni kommenttilaatikossa avauduin, mulla on joku (luultavasti nopeasti ohimenevä) kriisi, myös tämän fäshönbloggauksen suhteen. Jotenkin tiettekö mulla olis kauheesti asiaa, mutten (muka) ehdi kirjoittaa kunnolla, enkä ole yhtään varma, KIINNOSTAAKO KETÄÄN. Nyyh.

Lisäksi, mulla on ihan tyhmiä vaatteita, ja niitäkin tosi vähän - olen onnistunut pääsemään eroon miltei kaikesta sinnepäin-kamasta, mutta uudet löydöt odottavat vielä tekemistään. (Tai sitten ne on vaan liian kalliita mulle "just nyt", buu.) Oikeesti, mulla on tyyliin kolme trikoopaitaa, kaksi neuletta ja pari sukkahousua. Revi niistä sitten päivän asuja.

Ja kuten samaisen aiemman postauksen yhteydessä kommentoitiin, näytän kuvissa kohtalokkaaksi pyrkivältä urpolta. Itkuiselta sellaiselta.

Tämän päivän alkuperäinen asu on just sitä itteensä, epätoimivaa yhdistelyä ja vaivaantunutta ihmistä, mitä ei edes käsien heiluttelu pelasta. (Korkokumisaappaat (Dumond, VINTAGE) ja Blondie-pinssi toki vähän jeesasivat)


1989584.jpg1989546.jpg

1989593.jpg

Mutta sitten. Iltapäiväkaffelle kotiin päästyäni ennätin paneutua eilen tulleeseen i-D-lehden "God's Gift" -numeroon, jonka Lara Stone -kansikuvan ihana Indie postasi jo eilen. Mä inspiroiduin muotijutusta jossa kyseinen aika häkellyttävän hieno nainen hengaili söpön pojan kanssa. Otin siitä myös taidokkaita, hyvin valaistuja pokkarikuvia:

1989598.jpg

1989604.jpg

1989608.jpg

Inspiroiduin jopa niin, että kaivoin esiin (erittäin ryppyisen) ainoan pitkän harmaan neuletakkini, vaihdoin kumpparit peppipitkätossuhenkisiin kevytmaihareihin, kiskoin kaiken päälle Sveitsin armeijan pikkupompan, ja päätin ajatella kuten jo Kirsikan kommenttilaatikkoon julistin: Laskukausi, mikä ihana tekosyy grungetyylille! (Ihan niinkuin mä syitä tarvisin.)

1989651.jpg
1989652.jpg

1989654.jpg1989671.jpg

Jotta ahdistukseni bloggaamisen suhteen pysyisi jatkossakin aisoissa, kysyn nyt teiltä, rakkaat lukijat, että mistä te haluaisitte täällä lukea JA keskustella, ja että olisko jotain muuta erityistä sanottavaa? Saa sanoo, vaikkei oliskaan.

Mä poistun nyt silittämään, ja jätän teidät Esa Saarisen
lämpimään seuraan.