Sain toiveita kerrata tyyliesikuvia ja tehdä listoja. Jatketaan ensihätään miltei unohtunutta tyyliaakkosteni sarjaa. Edelliset osat löytyvät täältä ja täältä. Paljon esikuvia ja ehdottoman tärkeitä asioita näistä on unohtunut, mutta jonkinlaisen näkemyksen mun päähänpinttymistä ja tyyli-ikoneista saa. Suosittelen näihin tutustumista varsinkin uusille lukijoille, welcome to my world. 

O on  

Outo, oma

Onnistuneessa lookissa on aina jotain vinksallaan. Esimerkiksi, ostin juuri täydelliset leveälahkeiset valkoiset kesähousut, sellaiset, jotka Lauren Huttonilla voisi olla yllään American Gigolossa. Rakastan ylipäätään kaikkea, mikä viittaa yhdysvaltalaisen yläluokan kesänviettotapoihin 30 vuotta sitten (punaiset kangastossut raidallisilla joustimilla, slipoverit, tennishameet, kevyesti lainehtivat, auringon vaalentamat polkkatukat), mutta jotta homma toimisi minun päälläni, se pitää rikkoa annoksella Bikini Killiä. Toisaalta yltäpäältä punk on ihan yhtä tylsää ja kliseistä.

18940_2.jpg + bikini-kill.jpg

Koko tyyliharrastamisen ydin mulle on juuri tämän "oikean väärän" paikantaminen ja toteuttaminen. Tyyli voi olla ulkopuolisen silmään pöhkö, mutta onpahan oma.

P on

Pariisi


Luin yksitoistavuotiaana ensimmäisen kerran Satu Waltarin Kahvila Mabillonin ja Ernest Hemingwayn Nuoruuteni Pariisin ("A Moveable Feast"), eikä pariisinikävä ole sen jälkeen helpottanut. Olen päässyt käymään mekassani aivan liian vähän, mutta joka hetki on ollut ikimuistoinen. Mm. se kun Mademoiselle Clouseau, mä ja poikaporukka mentiin katakombeihin syömään keksejä ja eksyttiin, ja se kun kompastelin taidegallerian kellarin portaissa ja join Basquiat-look-a-liken kanssa sampanjaa pullonsuusta.

Katumuotisivustoista pariisilaiskuvat pitävät silmissäni kauimmin pintansa. Ihailen sitä vaivattomuutta, millä ne pukevat ylleen viimeisimmät trendit ja ikuiset klassikkonsa. Kaupungin ilma on tulvillaan je ne sais quoi'ta, muistan, miten ranskalais-exäni nosti sekä leukansa että takin kaulukset pystyyn heti Charles de Gaullen kentälle laskeutumisen jälkeen. Garance Dorén blogista löytyy paras lukemani esitys tai analyysi pariisilaistyylin mystiikasta.


Pop
Luultavasti useimmin lukemani kirja (ja nyt puhutaan kymmenistä kerroista) viimeisen 20 vuoden ajalta on Andy Warholin 60-luvusta kertova POPismi. Enää en kykene karistamaan pop-"ajattelun" jälkiä, vaikka välillä haluaisinkin. Kyseenalaistan "syvällisyyden" automaattisesti, ja haluan edelleen tapetoida kämpän foliolla...

warhol_cam.jpg

Q on

Quant, Mary


Mary sekä "keksi minihameen" että suunnitteli mun suosikkinuken, Daisyn, ihanimmat vaatteet. Daisy, tyttömäinen englantilainen baby doll -mekkoineen päihittää mun kirjoissa isotissisen amerikanbimbo-Barbien mennen tullen. Daisyn heppa ja koirakin olivat pilkulliset!

Quadrophenia
Viimeksi toissaviikolla naurettiin mun kaverin Marin kanssa yhdelle jampalle joka on niin modia (tai niin lontoonraetta), muttei tiennyt tätä elokuvaa. Katsokaa kaikki se viimeistään heti, ettei poppitädit joudu nolostumaan nuorison puolesta.

quad4.jpg

Nyt on liian kuuma muistella lisää, palataan asiaan.