Vaikka fanitan orjallisesti kaikkia oleellisia rock-naisia Nicosta Kathleen Hannaan on Patti Smith (ja muutkin kapeat vakavat tummat naiset) ollut mulle vähän ongelma. Sitäpaitsi se oli aikoinaan riidoissa Debbie Harryn kanssa, ja tokihan fanin piti päättää, kenen joukoissa seisoo.

Mutta koskaanhan ei ole liian myöhäistä hankkia onnellista alternative-teini-ikää. Värjättyäni hiukseni tummiksi ja pidettyäni niitä jopa eräänä päivänä hapsuisasti auki, luin suomennoksen Patti Smith - Rock'n'Roll Nigger
-elämäkerrasta, ja kirjan tyypillisestä rokkielämäkertaärsyttävyydestä huolimatta ymmärsin varmaan viimeisenä läntisen pallonpuoliskon naisena, että on se Patti androgyyneine olemuksineen sittenkin vaan mielenkiintoinen ja matkimisen arvoinen nainen. Jo pelkästään omien esikuviensa - Anna Karina, Jeanne Moreau, hullut ranskisrunoilijat, Keith Richards - vuoksi. Fiksummat ovat toki tajunneet asian aikapäiviä sitten. Nyt kun vielä bloggaajallekin siunaantuisi androgyyni olemus - tummat silmänaluset on jo.

(Kuvat google-haulla, ja monet Robert Mapplethorpen ottamia.)

patti_smith.jpg

PattiSmith1.jpg

rm_patti_smith_1979.jpg

PattiSmithWEB.gif
2220222971_9a5c41e131_o.jpg

Elävää musiikkia vuonna 1976: