Kaikilla cooleilla tyypeillä, kuten Kate Lanphearilla ja Honey Junkiella on tapana kietoa ranteiden ympäri juttuja. Mä olen salaa halunnut kanssa, mutta niitit ja sen sellaiset ei ole mun juttu. YLLÄTTÄIN mutsin kaapista löytyi täydellinen kapea haaleanmusta nahkavyö rannekoruksi. Se tulee pääsemään vakio-osaksi pikkuhiljaa hahmottuvaa mun näköistä työpukeutumista.
Mun lienee ihan turha suunnata merta edemmäs kalaan, kuten kauppoihin tai kirpputoreille, kun äiti on jo ehtinyt kerätä kaiken. Kiitos ja onnea juuri 60-vuotta täyttäneelle, long may she reign!
(rannekiepun seuralaisina mun nimikoru miltei 25 vuoden takaa, auh, vanhat Leen Norma-farkut, H&M:n viskoositeepaita, harmaat halpiskengät ja korvaamaton Perry Ellis -vakosamettijakkuni)
Rannevyö antaa tarmokkuutta väsähtäneelle, mutta toimivalle villatakkilookillekin.
Työssäkäyvän naisen perusgarderoobiin pitäisi kuulua valkoinen paitapusero. Mä haluan maskuliinisesti virittyvän sellaisen. (Oon jo ihan tarpeeksi femme ilman naistenvaatteitakin: Kalkuloin itseäni uudestaan, löysin vyötärön ja Trinny&Susannahin vartalotyyppisaitin: Ei mulla ookaan erityisen leveät olkapäät, mää vaan seison silleen! Mää olen X! Olen myös PYLVÄS, kuten Nicole Kidmankin! As if. Mutta on siellä jotain ihan osuvaakin, tosin a-linjainen hame kummittelee suosituksissa taas.) Itseasiassa mä haluan hiihdellä miesten paidassa, vähän niinkuin joku Kim Basinger kaikissa 80-90-luvun vaihteen leffoissa aina jonkun Mickey Rourken hoitelun jälkeen aamupalalla. Tiedä sitten, mitä tekemistä sillä on asiallisen työskentelylookin kanssa.
Ensimmäiset harjoitukset tein isältä pöllityllä Esprit-paidalla (tai toi oli liian nuhjuinen jo evp-upseerin ja herrasmiehen makuun). Ei tää toimi, mutta vielä mä laitan tän toimimaan!
Toinen viittaus paitapuseroon saa olla tämä kierrätysluomus. Tampereella piti sellainen vanhempi leidi "Vanha Henkari" -nimistä liikettä, missä hän myi kirppareilta ostamiaan ja ronskisti duunaamiaan riepuja. Tämä h&m-paidasta tehty cut-out liivi/toppi on ihan paras! Huomioi koneella ommellut kirjaillut, etenkin selkään läntäty kappale. This is deconstruction!
Toivottavasti taiteilija on vielä voimissaan, vaikkei uimahallin maja enää olekaan. (Mä olen UNOHTANUT käyttää tätä, jo viidettä vuotta!)
(Lempifarkut Lindex)
Eksentrikoista puheenollen, ei sovi unohtaa Lady Amanda Harlechia! Mä järkytyin Fashion Spotin forumia selaillessani, että ilmeisesti kaikki "fashionistat" eivät tunne tätä Lagerfeldin nykyistä ja Gallianon entistä muusaa, jonka henkilökohtainen elämä on sekoitus kuraista englantilaista herraskartanodekadenssia ja Pariisin Ritz-hotellia, joka on opiskellut Oxfordissa ja työskennellyt muodin parissa kolmisenkymmentä vuotta, jonka tyyli on sekoitus haute couturea (rouva saa Karlilta joka kausi hc-mekon lahjaksi) ja vintagetyllejä yhdistettynä äärimmäisen särmikkäisiin maskuliinisiin vaatekappaleisiin, ja joka kaikessa kadehdittavuudessaan vaikuttaa maanläheiseltä, huumorintajuiselta ja älykkältä ihmiseltä.
Nyt en enää löydä lähdettä, mutta eräässä haastattelussa Amanda neuvoo tyylin salaisuudeksi sen, ettei pukeudu kenenkään kopioksi eikä hamua hittituotteita, joita on joka tytöllä. Mää jätän sit ne seepraleggingsit ostamatta...
Amanda Harlechin tyyli on ollut kauan sitä mitä me nyt himoitaan, maskuliini-feminiiniä yksilöllisyyttä, erittäin vartaloa imartelevasti totutettuna. (Kuvat googletettuja, enimmäkseen 2000-luvulta, enimmäkseen style.comista.)
Aika särmä mamma oli joulunaikaan edesmennyt Eartha Kittkin.
ps. Vuodatuksen bloginhallintaKOJEEn päivitysten vuoksi mun blogin ulkoasu on aika viturallaan, postausten esikatselu ei onnistu, ja tekstityypitkin meni joissain vanhoissa postauksissa sekaisin. MYÖS KOMMENTTIEN ILMESTYMISESSÄ ON VIIVE, joten älkää hätääntykö, kun ne ei heti pulpahda esiin! Kattellaan ja laitellaan!
sunnuntai, 11. tammikuu 2009
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.