Hankalaa (vaan niin ihanaa) hametta koskevan postaukseni kommenttilaatikkoon kehkeytyi rönsyilevää keskustelua itsekunkin mielikuvista ranskalaisen tai ehkä pariisilaisen tyylin ytimestä. Kannattaa lukea, ainakin mulle just tämänkaltainen näennäisten itsestäänselvyyksien purkaminen on (muoti)keskustelussa niin tärkeää. Muodista ja tyylistä puhuttaessa pelataan toimivilla käsitteilla ja kliseillä - esim. naisellinen, rock-tyyli, boheemi, americana, chic - mun mielestä on hillittömän kiinnostavaa kuulla, miten eri ihmiset nämä kliseet ymmärtää. Ja tekee ihan hyvää itse kunkin ajattelulle selvittää edes itselleen, mitä "se jokin" just minulle on.

Lukijani Lui linkitti keskusteluun oheisen Sartorialistin kuvaaman pariisittaren. Hänen kommenttiaan lainatakseni: "Linkitän tähän yhden kuvan, jossa mielestäni yhdistyy hyvin ne piirteet, joihin kiinnitän huomioni ranskalaisissa (lue: pariisilaisissa) naisissa. Luonnolliset hiukset, ei meikkiä, rento huivi, korut ei välttämättä kovin näyttävät tai yhteensopivat, neutraalit värit, tennarit (jos mun pitäis nimetä yksi peripariisilainen vaatekappale, se olis converset!) ja viimeinen silaus - niittivyöllä. Ja huomatkaa, että nainen ei ole enää ihan nuori. Itse kun mietin, olenko liian vanha käyttämään niittejä - ilmeisesti en!"

perusranskis.jpg

Ymmärrän ihailemani - vahvasti vasemman rannan pariisilaisen, tai ainakin artistisen oloisen - ranskalaisen "je ne sais quoi'n" (fraasin vapaa suomennos: se vaikeasti selitettävä JUTTU, mikä tekee siit niin hyvän JUTUN)paljolti samalla tavoin kuin Lui. Oleellista on ottaa vaatteet omakseen - couture puetaan ylle yhtä huolettoman varmasti kuin huppari, väriyhdistelmiä ei kelailla liikaa - uskalletaan luottaa siihen, että se mikä tuntuu itsestä hyvältä myös näyttää hyvältä. Ihailemissani ranskalaispukeutujissa ja tyyli-ikoneissa on annos itsevarmaa anarkismia - vaikea kuvitella kuvan naista, tai Jane Birkiniä* tyttärineen stressaamassa, matchaako kengät laukkuun tai voiko mun iässä vielä käyttää tennareita.

jane-lou-charlotte.jpg

(Janen, Loun ja Charlotten (plus random-duden) kuva zimbio.com)

(* Brittisyntyinen Birkin on muuten lohdullinen esimerkki, että ranskalaisuus voi tarttua. Samaa olen havainnut maassa pitkään asuneissa tuttavissani. Itse toivon, että ripaus ranskisasennetta tarttuisi ahkeralla ranskalaisbloggajien vaanimisella...)

Outi Nyytäjä - jälleen yksi ihailemani kriitikko - oivalsi jotain tärkeää viettäessään pitkiä aikoja pienessä bretagnelaiskylässä. Jossain haastattelussaan hän kertoi ranskalaisnaisten esimerkin innostamana päättäneensä ryhtyä kaunottareksi, kärsittyään sitä ennen "normaalista huonosta suomalaisesta itsetunnosta" (tämäkin on klisee, jonka kimppuun lupaan käydä joutessani!!!) ja vaikeasta, ulkonäköön vaikuttaneesta sairaudesta kärsittyään. Osa ranskalaisnaisten (ja -miesten!) ihanuutta kun on juuri terveessä fyysisessä itsevarmuudessa - he tietävät olevansa viehättäviä, eikä sitä sitten tarvitse varmistella kanssaihmisten kautta tai tuoda erityisesti esiin ylimielisellä asenteella, tai mitään muutakaan ikävää. Naruhyppelevä pikkutyttö on kaunotar, kurttuinen mummu on kaunotar, pyylevä törimyyjä on kaunotar. Tällä on paljon tekemistä sen positiivisen ulkonäön kehumisen kierteen kanssa, josta Anun tontilla oli puhetta.

Mä olen päättänyt seurata Nyytäjän ja pariisinpullien esimerkkiä. Epävarmuuksissa ja ulkonäkökriiseissä rypeminen on tässä iässä jo aika ikävystyttävää katseltavaa ja kuunneltavaa - totta, olen usein vanhin naispuolinen paikoissa ja porukoissa joissa viihdyn, totta, mulla on vähän hämy tyyli "tämän ikäiseksi", totta, mun kaulassa näkyy kuluneet kilometrit - je m'en fou!

390_9014.JPG

390_9006.JPG

Feministinä on sanottava sekin, että tervehdin ilolla senkin alan ranskalaista perinnettä, "naisellisuus" ja "miehekkyys" stereotyyppisinekin tuntomerkkeineen on ilon lähde (ja ranskalaisethan ovat tajunneet aina vastakkaiselta sukupuolelta lainattujen leikkausten, värien, vaatekappaleiden feminiinisyyttä/maskuliinisuutta korostavan voiman!). Älykkyys ja tyylikkyys kulkevat käsi kädessä, chic olemus voi viestiä ajatusmaailmasta, tyyli on tietoista.

389_8991.JPG

389_8992.JPG

Postauksen kuvissa mää nyt sitten tulkitsen aihetta omalla tavallani. Maskuliini kohtaa feminiinin, hieno neule ja arvokassi ovat äärimmäisen rennot, ja luoja on detaljeissa, kuten tummanruskean vyön solmuissa ja korkeavyötäröisten farkkujen matalissa takataskuissa ynnä rullatuissa lahkeissa - mut ei nyt sitten juututa vilkkuviin rintsikoihin...

390_9016.JPG

389_8995.JPG

389_8997.JPG

Sana on totuttuun tapaan vapaa! Aiheesta ja vierestä.

(Täytyy myöntää, että paperipunoshatussani tunnen olevani cool like dat...)

390_9004.JPG