CTRL Pop-Up Storen juhlissa oli paikalliseen tapaan hyviä ihmisiä, hyvää musiikkia ja hyviä juomia. Hauskaa, että pitkään fanittamani firma herättää kiinnostusta vähän kaikkialla. Kiitos (ja kenties anteeksi?), Freeman, Esa, ja muut asianosaiset!

Löysin muuten baarien luvatusta kaupungista lempibaarini: 8mm sijaitsee Schönhauser Alleella. Siellä on (miltei) joka ilta dj soittamassa sopivan rosoista musiikkia, ja kankaalla pyörii sopivan kultti leffa. Tällä kertaa Edie Sedgwickistä 1960-luvun lopulla, Warhol-elämän loputtua, tehty korkeintaan puolifiktiivinen Ciao! Manhattan. Elokuva on superahdistavaa katsottavaa, mutta juuri siksi niin suositeltava. Sateen viilentämän illan varustukseni muodostivat Berlinomatista ostamani viskoosi-puuvilla-tekokuituinen pitsipaita, merkiltään Mio Animo (olen etsinyt kauan jotakin hauraan pitsistä, joka sopisi juuri minulle, tämä on aika lähellä), sen alla Filippa K:n modaalitoppi Gaudeten alesta. Melkoisen toimiva, mokkainen PIKKULAUKKU!!! äidin vintage-kokoelmista omittu. Kisu jäi kotiin.

Jalassa vähän liian helppo ratkaisu, mutta kun mää olen matkoilla, eli H&M:n satiinipillit lahkeista käärittynä, jotta käärmeennahkabuutseista näkyisi edes vähän ihoa - toisin kuin joka toinen suomalainen tyylibloggari julistaa, nyt on loppuKESÄ, ei alkusyksy! (Aivan niinkuin toukokuukin on loppuKEVÄTTÄ, ei alkukesää...) Kaiken päällä Ann Demeulemeesterin puuvillainen monikäyttönuttu Helsinki 10:n aleista. Labels, labels, labels...

(Berliinin harvoja huonoja puolia on se, että monessa paikassa saa ihan rauhassa vetää röökiä, minkä takia puuvillaisia ja tekokuituisia vaatteita joutuu pyykkäämään turhan usein. Tai no on siinäkin se hyvä puoli, etteivät ystävät ramppaa koko ajan jossain tupakilla.)