Olen vähän harmitellut, kun ihana Rick Owens -hameeni on jäänyt kesällä niin vähälle käytölle, vaikka kevyesti vuorattu silkkikreppi on juuri oikea materiaali näille keleille. Hame on juuri oikean pituinen, kun jalassa on yli 10 senttiä korkoa ja platformia, mutta kuumana kesänä jopa minä viihdyn mieluummin vähän matalammissa korkeuksissa. Huolittelematon helma on periaatteessa tarkoitettu itse leikattavaksi sopivan mittaiseksi, mutta en raaski.

Tänään tajusin vihdoin kiskaista joustavan, mutta napakan hameenvyötärön kainaloihin. Päälle puin Filippa K:n mudanvärisen topin. Ihanat käärmeennahkaiset Mario Valentino -bootsini löytyivät käyttämättöminä hämärästä divarista kohta viisi vuotta sitten. Nyt niiden aika on taas. Terävähkö kärki näyttää hyvältä, ja varrella on juuri sopivasti mittaa tämänpituisen kapean helman kaveriksi.

Sunnuntaihini kuului herkutelua ja kirpputorilla ihmettelyä (Boxhagener platzilla on joka sunnuntai aika ok kirppis, suosittelen etenkin 70-80-lukufaneilla, retro-sisustuskamaa hamstraaville ja vinyylinarkkareille). Klubbaillakin piti, mutta Prosecco ja parveke kahden kissan seurassa vei voiton. Keski-ikä, mikä ihana tekosyy!

Kiitos Outi, kun muistutit videon klassikosta, joka puhuttelee vähintään yhtä vahvasti ja henkilökohtaisesti kuin 20 vuotta sitten...