Erään iltapäivän Anun tavoin en oikein jaksa ymmärtää moniakaan hyvää tarkoittavia, mielestäni näennäiseksi jääviä kulutuskriittisiä kampanjoita, esimerkkinä monessa paikassa puitu, Uuden Mustan markkinoima kuuden vaatteen kuukausi

Sinnittelin melkein koko viime talven kahden kaupungin välillä kulkien, aina väärät vaatteet mukana. Kyllähän ihminen selviää, jos vain on yksi kutakuinkin siisti vaatekerta päällepantavaksi, mutta mitä hauskaa siinä on? Eikö muodin ja sen harrastamisen ole tarkoitus lisätä elämäniloa - millä ei ole mitään tekemistä holtittoman shoppailun kanssa?

Olen aikaisemminkin julistanut olevani aito materialisti - olen tarkka tavaroista, jotka päästän lähelleni. Koska mulla alkaa mm. muotibloggailun vahvistamana olla jonkinlainen kuva "minusta" pukeutujana, ja koska olen hankkiutunut eroon ihanista, mutta itselleni sopimattomista jutuista*, vaatevarastoni alkaa ilokseni olla siinä kunnossa, ettei sieltä löydy kuin lempivaatteita. Olisi synti ja häpeä jättää ne lojumaan kaappiin. Minun syyspukeutumishaasteeni itselleni on siis OTTAA KÄYTTÖÖN kaikki se ihana kama, mitä mulla jo on. Ei enää jumittamista viikkotolkulla samoissa turva-asuissa, vaan uusia yhdistelmiä, uusia löytöjä - omasta takaa. Haasteen saa ottaa omakseen kuka vaan, jos siltä tuntuu!

Hankkeeseen ei liity minkäänlaisia ostorajotteita - jos koen löytäväni jotain, joka tekee mut riittävän onnelliseksi, varmaankin semmoisen hankin. Mulla on ollut pitkään mielessä lista asioista, joita minulle täydellisestä perusvaatekaapista uupuu - tänä kesänä sieltä on voinut vetää yli mm. bleiserin, täydellisen mustan pikkujakun, harmaat syyskengät... Oikeanlainen musta kynähame on edelleen asia, jota aktiivisesti etsin.

(Kuvissa suurin osa alkusyksyn vaatevarastoani, vintillä odottaa lisää lämmintä, takit ja poncho roikkuvat eteisen naulakossa. Kunhan tästä flunssasta tokenen, näette, mitä kaikkea täällä onkaan.)

* Vielä muutama käytetty vaate ja koru odottaa löytäjäänsä kirpputorini puolella - ennen kuin em. Anu vie kaiken...

Piti sitten sekin päivä elää, että ihastun PETER GABRIELIN biisiin. Tietysti Fever Rayn tuoreena versiona.