Meidän Pariisin Annan lahjoittama hehkuvan oranssi silkkipaitaihanuus sai uuden elämän äitini taitavissa käsissä. Paidassa oli alunperin takanapitettu pieni pystykaulus. Nyt siinä on samettinauhalla reunustettu, tarkoituksella vähän töröttävä pääntie. Rumat napit vaihdettiin samantien, mutsin varastoista löytyneisiin vanhoihin. Nyt mulla on aika mieletön paita, kevääseen ja kesään, arkeen ja juhlaan, kuten sanassa sanotaan.

374_7469.JPG

374_7490.JPG

Enää tarvitaan täydelliset poikaystävät, denim-kankaiset sellaiset. Ja ne Whyredin värikkäät korkosandaalit kävis tähän kuin nappi reikään. Laukuksi käy mm. kummitätini 70-luvun tommonen.

374_7464.JPG

Harkitsevana hämäläisenä olen omaksunut taannoisen hittikampauksen, Pikku Myy -sykerön, vasta nyt. Aika pirteä se on, mäkin näytän... ainakin puolitoista kuukautta nuoremmalta! Melkein.

374_7497.JPG

Videolla pitkätukkaiset pojat tanssii kivasti, mitä sitä muutakaan viikon alkuun kaipaa. (Paitsi enemmän JA paremmin palkattuja töitä!!!! Heti, mulle, nyt. Kiitos.)