Ihanista miehistä jatkaakseni, Tärkeä Henkilö pehmensi muutostaan aiheutunutta kolhua jättämällä kameransa hellään huomaani. Mitäpä muutakaan aikuinen tyttö olisi tuulisena, kauniina syyssunnutaipäivänä tehnyt kuin sonnustautunut versioonsa urbaanin kuningattaren sotisovasta ja lähtenyt kaduille leikkimään Nicon Marble Index -levyn kuvia.

Päivän suurin taistelu käytiin hiusten avonaisuuden kanssa. Hävisin noin tunnin sitkeän yrittämisen jälkeen. Mutta pisteet yrittämisestä!

(Hämmentävää muuten, miten auringon asema, ajankohta ja NÄLÄN määrä muuttavat silmieni väriä sinisistä vihreään!)

Taustalla minun kaupunkini, luonnonkaunis ja sopivan rupinen.

1871581.jpg
1871700.jpg

1871705.jpg1871703.jpg

1871592.jpg
1871687.jpg

1871698.jpg1871697.jpg

1871656.jpg

1871662.jpg

1871658.jpg1871680.jpg

1871668.jpg1871685.jpg

1871691.jpg1871678.jpg

Vetskarineuletakki - ikivanha Tiger of Sweden
T-paita - F(ilippa) to the mortherfucking K. homeboy
Satiinipöksyt - H&M
Solkisaappaat - Diba (mä olen haikaillut täydellisiä raskaan kävelyn kestäviä nahkasaappaita, ja nehän oli mulla jo! Mikä parasta, ostettu n. 20 eurolla joskus Biancon alesta. I'm gonna be stompin' till death, kuten Tyra Banks sanoisi.)
Huivit - ruskea ja musta, päivän paras innovaatio
Taustalla välillä väikkyvä taide - Aino Louhen näyttely Galleria Huoltamossa, meni jo.

These Days tosin on Chelsea Girl -levyltä, tässä Berliinissä: