Blogini tarkoituksen mukaisesti en ala jauhaa luonteenpiirteistäni, ne, kuten muukin niinkutsuttu oikea elämäni, kuuluvat vain lähipiirille ja kulloisellekin hoitohenkilökunnalle. Tämä blogi on ulkoisia asioita varten, kuten eka postauksessani jo julistin.
Tiedän, että näitä ei ole tarkoitus ottaa kauhean vakavasti, nää on sitä hassunhauskaa naisellista hömppää (lähitulevaisuudessa tulossa postaus aiheesta, mikä kaikki sanaparissa naisellinen hömppä on väärin ja etovaa!), mutta jukopliut tämä nainen ottaa omassa blogissaan vakavasti just sen minkä haluaa! MUA NIMITTÄIN ÄRSYTTÄVÄT NIIIIIIN PALJON MEIDÄN NAISTEN LISTAT SIITÄ, ETTÄ VÄHÄNKS MÄÄ OON KAMALAN NÄKÖINEN!!!! Siksipä KIELTÄYDYN kirjaamasta ylös tällaista listaa - ja kehotan KAIKKIA seuraamaan esimerkkiäni!
Ihan varmasti meistä jokainen saa aikaan satakohtaisen listan (etenkin jos vartalon ongelmiin listataan kaikki naarmut ja vinot hammakset, oikeesti hei nyt tytöt ja naiset!!!). Älkää käsittäkö väärin: Minä jos kuka olen kaukana täydellisestä - mutta kuten Piukoissa paikoissa todetaan: NOBODY IS PERFECT!
Vakavasti puhuen, itseinho ja epärealistinen minäkuva ovat olleet suurimpia ongelmia koko aikuisikäni. Vaikka olen saanut moninaisiin persoonallisuushäiriöongelmiini lääketieteellistäkin apua vuosikausia, puhumattakaan rakkaitteni ja läheisteni korvaamattomasta tuesta, edelleen tulee päiviä, jolloin olen niin kuvottavan ruma, etten kykene nousemaan sängystä ja astumaan maailmaan, "missä ne kaikki tuijottaa ja naurrrrraa sulle". Tiedän myös, etten ole nykyisessä hektisessä, masennuslääkkeillä pyörivässä sairaassa maailmassa yksin ongelmineni. Onneksi tilanne on kuitenkin helpottunut viime aikoina, mm. siitä syystä, että olen opetellut rakastamaan itseäni. Ja HUOM! En kirjoittanut "rakastamaan itseäni kaikkine vikoineni". Minä ihmeen vikoineni? Kuten jokainen blogiani kriittisesti silmäillyt näkee, mulla ON paksut reidet, lyhyt kaula, maha ja selkäkahvat, roikkuvat tissit, liian pitkä ylähuuli, paksut vauvan posket, hankala iho, epäsymmetriset kasvot - HUONONA PÄIVÄNÄ. Hyvänä päivänä mä tiedostanrajoitukseni, mutta olen pirun ylpeä muun muassa pitkistä koivistani, kauniista hartioistani, erään ihanan kommentoijan huomioimista mummulta perityistä poskipäistäni - ja niin edelleen ja niin edelleen!
YKSI apu tielläni terveeseen itserakkauteen on tämän blogin pitäminen ja itselaukaisevan kameran edessä keikisteleminen! Mulla ei ole juurikaan kuvia pitkän nuoruuteni ajoilta - näytän niissä niin karmealta. TOINEN henk.koht. tieni itsen rakastamiseen kulkee lenkkipolulla ja pyöräilyväylillä - mä olin hoikka ja reipas lukion loppuun asti, kunnes lösähdin baarinsohvanurkkaan melkein vuosikymmeneksi - ei hirveä ihme, etten tunnistanut enää itseäni peilistä numeron 44 housut jalassa! Edelleenkään en osaa harrastaa liikuntaa liikkumisen vuoksi - mutta perusaktiivisuudella ja kuuluisalla arkiliikunnalla pysyn just tämmösenä ja vieläpä iloisella mielellä! Ja just tämmönen on mulle hyvä.
Että näin!
Tässä se S.Y. video feat. M.M.
Ja jos jollekulle on jäänyt epäselväksi, kuka on mun suurin esikuva tässä urputtamisessa ja AVAUTUMISESSA, hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä:
Onneksi ette ole ollenkaan kyllästyneet vielä mää ja mun pärstä -postauksiini, rakkaat lukijat, ettehän? Ihanaa, koska täältä tullaan taas!
Kaiken hattaranuttura-, Lykke Li - ja kesätukkamesoamiseni lomassa eksyin nähkääs Linn Gustafssonin blogiin (voi herranpieksut että jotkut on kauniita JA tyylikkäitä ja vielä nuoria ja fiksujakin, en ala taas mitään), katselin pari Blondie-videota - ja leikkasin otsatukan. Taas.
Lähipäivinä, alkaen TÄNÄÄN pitäisi ilmatieteen laitoksen mukaan vihdoin alkaa kesän ja helteiden.
Sen kunniaksi, ja osoituksena siitä, että olen täysin karistanut yltäni itsekritiikin viimeisetkin rippeet ja normaalin häveliäisyyden mitä näihin asukuvien postaukseen tulee, aurinkoisia maallahillumiskuvia viime sunnuntailta:
Puuvillaneuletoppi - WESC, wanha Shortsit - nämä Nahkasandaalit - Din Sko
Ja kyllä, nyt on reiden lisäksi tarjolla varttuneen neiti-ihmisen kainaloa, vatsaa ja kiiltävää naamaa - ja pilkottaapa siellä paidan alla ihan aito nännikin! Toimikoon tämä nyt osaltaan mun jälkijättöisenä kommenttina tyyliblogeissa kevväämmällä riehuneeseen kiintoisaankeskusteluun, joka sivusi myös sitä, millainen seksuaalisuus on muotikuvissa ok. Minusta hyvää, kaunista ja mieltäkiihtavaa ovat luonnolliset asiat, kuten vaikkapa luonnotilaiset tissit ja niissä useimmiten mukana tulevat nännit, pelottavaa ja luotaan työntävää taas puolestaan nukkemaisen pyöreäksi topatut, kaulaan asti push-upatut todellisuudesta vieraannutetut teollisuustissit. NIIN!
Kauniina kesäpäivänä on hyvä kuunnella Skoonen kuninkaita Bob Hundia, joiden laulaja Thomas Öberg vasta ihku-pihku onkin, niinkuin noin yleensäkin ovat kapeakasvoiset isonenäiset hoikkalanteiset miehet, joilla on tanssimuuvit hallussa (terkkuja!), var god och kolla:
(Jag skulle hänga med, JA!!!!)
Tutustumisen arvoinen on myös bobhundin kaveri, maailman sympaattisin, eklektisin ja tyylikkäin DJ Playboy Marseaka Marcus Törncranz.
Ps. Osaisiko joku Vuodatus-taitoinen ihminen kertoa mulle, että mihin mää tungen sen Google Analytics -koodin? Näiden tissi-postausten jälkeen ois meinaan kiva tietää, millä hakusanoilla jengi tänne tulee.
Upotessani yhä syvemmälle urbaani soturikuningatar -lookin houkutuksiin (ja vetäessäni muitatyylinaisia mukanani) teen nyt ihan vaan pikaisesti sivuhuomion, että homma toimii myös poikasotureilla, kuten tällä Altamiran sivuilta löytämälläni herrahenkilöllä.
Eikä ole paljoa vaadittu, kuten Altamiran kuvatekstissä mainitaan, poitsulla on ihan peru-ketjutavaraa päällä, jotkut ihmiset vain onnistuvat saamaan ne näyttämään Raf Simonsilta eli Rick Owensilta.
Etsimättä tulee mieleeni myös, että eräskin minulle hyvin Tärkeä Ponihäntäpäinen Henkilö voisi vetää omat maanläheiset teepaitansa, farkkunsa ja reppunsa ylleen just näin, ja älyttömän hyvältä vaan ei kuitenkaan liikaa yrittäneeltä näyttäis. (Niinkuin toki näyttää jo valmiiksi!)
Purr!
Ps. Miesasiohin päästyämme, mua kiinnostais tietää, ketkä muut suomalaismiehet muotibloggaa kuin Sami Sykkö, Silver ja suuresti arvostamani Aki? Paljastakaa toki itsenne, poijjaat!
Olen tyylisääntöihini hakannut, että I don't do cute, mutta joskus sitä haluaa kaikkea ihanaa kiilto ihanaa, kuten eräs tuntemani pikkutyttö tapasi osuvasti sanoa. Tulos on tietenkin suurta sävyjen, valon ja varjon juhlaa:
Hopeanhohtoinen viskoosimekko - H&M, itte leikkasin hihat pois, vielä en ole kerennyt huolitella saumoja kun ostin tän just äsken toukokuussa. Arvostan tuota skrodea vetoketjua! Nude-nahkasandaalit - Bronx, mukana jo elämäni ekassa blogipostauksessa! Hilukoru - sama kuin aina
