Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

“One should either be a work of art or wear a work of art.” (Oscar Wilde)

Kommentointi arvossaan.

(taru piste torikka ät gmail piste com)

 

 

 

 

Kategoriat

(swim)suit issues

But I can't see you every night, no I can't see you every night.

Tunnustan käyneeni Ideaparkissa peräti kaksi kertaa lauantain aikana. Äiti pyysi! Ja pakko myöntää, että kannatti: Turnoverin alerekistä löytyi puuvilla-cuproinen, tissin alta ja selästä ovelasti leikattu (= mekko laskeutuu eikä jää pönköttämään muumimamman hengessä) tunika/mekko, yli 70% alennuksella.

(Mainittakoon, että avauduin vastikään eräälle haastattelijalle nuorten naisten tunika-leggingsit/muut pöksyt -univormun tylsyydestä... No onhan tämä turvallinen.)

Kevättalven aurinko on sitten ihana, se saa hangen hohtamaan helmien lailla - ja valaisee armotta bloggarin väsähtäneen olemuksen ja nuupean ihon.

Jottei olemukseni olisi täysmusta, jalassa vanhat kunnon juhanipalmrothit ja iskältä pöllitty kelsiturkki, merkki osuvasti BIG L.

Seuraava iso suomalaistyylin retro-hitti on poppanan ohella Arolan villahuivit, -ponchot ja muut vaatteet, sanokaa mun sanoneen:

Lauantai-illan Idarivisiitin syy oli Marimekon ystävänpäivätapahtuma. Paska tarjoilu ja oranssinvärinen Jenni Ahola juontajana (muotinäytöksessä esiintyi mm. Finlaysonin pyyhkeitä) takasivat jo niin tutun, muodinkuluttajia törkeästi aliarvioivan kokemuksen!

Mutta mää löysin muutaman tulevan kesän hienommat menot pelastavat, Samu-Jussi Koski/Marimekko-tuotannon parhaita puolia edustavat, täydellisesti istuvat puuvilla-silkki-housut! Kolmellakympillä. (Kuvaan ne joskus, kun en ole näin ruma ja saamaton.)

Kynsilakkani on muuten nyt PUNAINEN! Ja kyllä, olen koukussa.



Anna kirjoitti 16.02.2009 - 15:49
Oot varmaan oikeassa tuossa Arola-jutussa! Mä veikkaan kans niille kyllä vähintääkin kulttisuosiota (kuten siis edelleen poppanatäti Annikki Karvisellekin).

Makee toi sun kelsi! Ja täytyy sanoa että vaikka olen itse viime aikoina ajatellut tunika-leggariliiton parhaiden päivien olevan ohi, tuo sun asu toimii kyllä mainiosti. Kekseliäs leikkaus mekossa sen tietty tekee. Oot kyllä onnistunut tekemään loistolöytöjä!

Ihanan väristä kynsilakkaa! Kun mä nyt tuon näin, niin kyllä munkin nyt täytyy.
noora kirjoitti 16.02.2009 - 17:05
Allekirjoitan kommenttisi tunikalegginssi-kombin tylsyydestä, vaikka itsekin siihen usein olen sortunut. Mutta olen myöskin aina tiedostanut näyttäväni Tylsältä:)
Ja miksi kaikki tunikat on sellaisia että ne lisää kroppaan 15kg lisää?? Toi sun on nätisti leikattu!
Nina kirjoitti 16.02.2009 - 19:29
Kolmellakympillä?! Tää sun tuurisi noiden löytöjen kanssa ei ota loppuakseen. Tai sit se ei olekaan tuuri, vaan äärimmilleen harjaantunut bongaussilmä! Olen itsekin ansioitunut löytämään paskasta aarteita. Tosi en ole viime aikoina käynyt missään missä löytöjä olisin voinut tehdä.
Svea kirjoitti 16.02.2009 - 19:38
Ihanasti olet kuitenkin osannut yhdistää ko. kombinaatioon ihailtavan viileyden. Tämä tekee yhdistelmästä vähemmän tylsän. Mielestäni tosin helppous ja mukavuus ovat pukeutumisen avainsanoja, pitäisi vaan osata yhdistää niihin joitakin vinkeitä elementtejä.
Anu kirjoitti 16.02.2009 - 20:30
Mä olen viime aikoina oleillut kans enimmäkseen trikoot/leggarit jalassa. Vaikka ne olisivatkin passé ja tylsät, ne ovat kuitenkin mekon kanssa rokimmat kuin pelkät sukkahousut. Varsinkin Henkkamaukan rusettiselkäisen äitiysmekon kanssa. :)
sugar kane kirjoitti 16.02.2009 - 23:08
Anna, tää on itseasiassa mun eka ja ainoa musta tunika sitten öööö...90-luvun lopun? Juuri siksi, että yleensä noi jää rinnan alta pönkälleen, ja aiheuttaa sen raskauslookin tai ekstrakilot.

Ei pussittavassa mekossa ja trikoissa (mulla on tossa FARKUT!!!)mitään vikaa ole, mut siihen helposti jumahtaa, ja kaikki vartalonmukaisempi alkaa tuntua liian vaikealta.

Tää mekko on kyl ihana päällä, viileä ja liukas, kesällä menee ihan paljain säärin mekkona.

Noora, se on just se väärä leikkaus, joka aiheuttaa sen isompi kuin olenkaan -harhan, tässä toi vino leikkaus toistuu selässäkin lapojen alla, eikä tuu turhaa pussia.

Nina, mä oon kyllä harjaantunut, toisaalta en raaski ostaa nykyään oikein mitään täydellä hintaa, kun ainakin Tampereella kaikki mitä mä haluun jää halvennuksiin. Kuvailin kolmenkybän pöksyjä tänään, koetan postata kuvat pikapuoliin.

Svea, kiitos :) Helppo ja mukava on mullekin (myös pukeutumisen, ehe ehe hee) avainsanoja, mut perseenpeittotunika ja trikoot on mulla monesti liian yöpaitulihenkinen. Tarttisin jotain Kingdom of Style -henkisiä paneelileggingsejä, GT:ssä taitaa jtn ollakin. Tai ratsastushousut, sellaset kireet kangaspaikoilla olis mahtava ratkaisu!!!

Anu, onhan ne. Mä havittelen tarpeeks pitkiä trikoita, et ne menis ryttyyn nilkasta.
Anu kirjoitti 17.02.2009 - 10:13
Mulle suunnilleen kaikki trikoot menee ryttyyn nilkasta. :) Nää jotka mulla on nyt jalassa (Henkkamaukan kamaa), menee ryttyyn myös reidestä, eli pituutta riittää.
melina kirjoitti 17.02.2009 - 12:32
Täytyy myöntää, tuo leikkaus on parhain mitä olen tunikoissa nähnyt ever! Kaunis, tyttö, kaunis!
Anna kirjoitti 17.02.2009 - 14:28
Tuo mitä sanot pusseihin jumahtamisesta, on muuten niin totta! On tosi helppoa jäädä trikoo-, (tunika-) ja pussimaailmaan nalkkiin kun kerran on sinne astunut. Mulla oli raskauden jälkeen monta kuukautta niin, että esim. farkut tuntui "hirvittävän epämukavilta" (vaikka olin itseasiassa hoikempi kuin ennen raskautta), koska en vaan ollut tottunut siihen, että mikään vaate istuisi napakasti. :) No, kyllä sitä sitten tottui taas. Silti vedän edelleen varsin mielelläni päälleni esim. Vuokon Sumppu-trikoomekon, jota kutsunkin luksusverskoiksi. On se vaan niin mukava päällä! :)

Kun sanoit tuosta tunikastasi, niin tajusin ettei mulla ole koskaan ollut mustaa tunikaa (ylipäätään mulla on ollut kolme tunikaa, 2 harmaata, yksi luonnonvalkoinen). Jotenkin mä en oo oikein päässyt sinuiksi niiden kanssa vaikka käteviä ovatkin. Niiden sijaan mulla on kyllä pitempiä trikoomekkoja sekä esim. silkkisiä minimekkoja (kuten se Filippa K:n). Mut sellaista ei kai nimitetä tunikaksi kuitenkaan?
sugar kane kirjoitti 17.02.2009 - 20:27
Kiitos, Melina, olen kyllä samaa mieltä!

Anna, musta tuntuu, että nykyään nimitetään tunikaksi ihan kaikkea välillä toppi-täyspitkä mekko, mutta oikeasti tunika lienee jotain lievästi levenevästi laskeutuvaa, korkeintaan reisipituista, tuttua paitsi 70-luvulta, myös ritariajalta (itseasiassa pituutensa puolesta tää mun halatti on mekko).

Mä en tiedä, onko syy joidenkin omien kroppatraumojni, mut mun ei ole hirveän pussittavissa vaatteissa mukava olla, tai ainakin niihin pitäisi yhdistyä jotakin enemmän "kroppatietoista" elementtiä. Paitsi toisaalta joku jokapuolelta toooosi väljä haalari olis mahtava (ja vaatii onnistuakseen aika hiton hoikan kropan....).
Anna kirjoitti 18.02.2009 - 11:25
Täähän on kiehtovaa tää tunikan oikea määrittely (suokaa kaikki anteeksi, mut mä juutun aina määrittelyihin; ne jotenkin perverssisti kiehtovat mua kauheesti)! Kyllä, tunika on tosiaan vähintäänkin lievästi a-linjainen, mutta mun mielestä oleellinen tunnusmerkki olis kyllä myös hihattomuus. En siis ole mitenkään varma tästä, mutta mulle on syntynyt sellainen käsitys, että just sellainen ritareista ja 70-luvulta tuttu reisimittainen, hihaton jutska olis tunika. Et jos siinä on hihat, niin sit se on minimekko?
Svea kirjoitti 18.02.2009 - 20:36
Mä hyväksyisin tunikoihin myös hihat. Oma määrittelyni on se, että jos kehtaan pitää vaatetta leggareiden tai sukkahousujen kanssa, se on mekko. Tunika vaatii seurakseen housut tai hamosen. Tosin tämä siis on vaan henk.koht. pukeutumissääntöni!
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code