(swim)suit issues

Vincent Gallon komistusta mun on vaikea arvostaa. Republikaani, jonka mielesta Palinin perhe on hoteinta hottia, ja ilmeisen haijy sovinistip*skiainen. Gallon mielesta journalistineito, joka kysyi jotain, mista mr Gallo ei pitanyt, on “ugly cunt", toista toimittajatarta uhkasi “track her down and make her wish she was never born” yms. Uhhuh. Tietysti huhupuheita ja egomaanikon toivomaakin skandaalia osin, mutta ma en tykkaa enka tajuu, jos joku tietentahtoen haluaa itselleen tollasen julkisuuskuvan. Lisaa Galloa henkkamaukan kevatkamppiksessa, joka onneksi ei nay meidan hoodeilla. Mutta, vau! Ihana milanolainen!

Oh Vincent! Kyllä, kyllä, kyllä.

Oi kun kiva kun toit tämän namusen tänne; ihanat miehet on aina ihanii!!

Mä olen vähän yleensäkin heikkona miehiin, joilla on kaidat kasvot ja korkeat poskipäät - sekä sänki ja sekainen pitkä letti - joten mä olen kyl myös Gallo-naisii. On se ihanaa kun on niin paljon ihanii miehii olemassa; mä en nyt pääse siitä yli enkä ympäri! Gallon tuotannosta pitää kyl sanoo, et en oo mikään suurempi fani - mies itsessään on musta mahtavampi kuin ne jutut mitä se tekee. Mut asenne sil on paikallaan! (Mä rakastan tuota kuvaa missä se poseeraa stetsonhenkinen hattu päässään: se on täydellinen!)

Hyvää viikonloppua muru!

Hoi hoi, komee mies... Petomaisen näköinen ja voi olla että vaihtaisin toiselle puolen katua jos vastaan tulisi; mutta mielipiteeni johtunee siitä että näin hänet leffassa "Trouble every day", jota kyllä kovasti suosittelen. Siinä oli aika painostava tunnelma ja muutenkin ihmeellisiä kohtauksia, mutta vieläkin vuosia myöhemmin kun kuuntelen elokuvan soud trackia (jonka ostin silloin heti, musiikki on kerrassaan taianomaista, envoûtant...), tulee mieleeni heti tietysti elokuva tarinoineen, mutta myös se sateinen sunnuntaiaamu ja Place de Clichyn pieni teatteri...

Mua on aina häirinnyt Gallon ja Woody Harrelsonin yhdennäköisyys (tosin taidan olla ainoa, joka huomaa sen...?) Monta vuotta jopa kuvittelin niiden olevan sama tyyppi! Nyttemmin tykkään enemmän Woodysta koska se on Etelän miehiä ja lisäks vegaani. Gallo on vaan oikeasti jo liian pelottava, vaikka kiehtova ja äärimmäisen överi onkin...

Jep Mira, mun suhde Galloon onkin kompleksinen ja häpeäntunteen sävyttämä just mainitsemiesi poliittisen väärässä äänekkäästi olemisen, yleisen misogynian yms syiden takia. Käytän myös aivan liikaa aikaa sen miettimiseen, että miksi se urpoilee noin. Enkä oikeassa elämässä pidä vittumaisuudella itseään mielenkiintoisiksi tekevistä miehistä/ihmisistä yhtään, joten tässä ei ole mtn järkeä. Silti mä pidän Gallosta, ja monista jutuista joita se on tehnyt. EI oo helppoo. Ja juu, söpöllä milanesella on kivasti teepaitoja päällekkäin.

HJ, Anna, niinpä.

Café noir, Trouble everyday on hyvä leffa, ja vau mitä muistoja sulla siihen vielä lisäksi!

Kirsikka, se pelottavuus ja överiys justiinsa... Nyt mä muistin just yhden Vogue-haastattelun, josa Vincent haukkui vegaaniämmät ja muut "hysterical broads", viihdyttävä kuin mikä.

Gallo taitaakin olla just niitä miehiä, jotka näyttää paremmilta, kunhan pitävät suunsa kiinni. Voihan sitä aina katsoa, vaikkei jaksaisi kuunnella.

Anu, jep jep, "oo hiljaa ja kaunis".

Herranjestas tuota milanolaista. Huh huh. Ihan sydän pompahti rinnassa. Onko noloa jos aikuinen nainen tallentaa komeiden miesten kuvia koneelle?

Galloon suhtaudun myös ristiriitaisesti: esteettisesti erittäin miellyttävä, muuten pönttö.

Aika ihana! Tykkäätkö John Frusciantesta? Mun mielestä näissä jotain samaa, vaikka tämä kyseinen Vincent on ehkä hieman huolitellumpi. Ja Johnin musiikkihan on aivan mahtavaa, niin paljon parempaa kuin RHCP koskaan. Herra F. on vain niin pirun sielukas.

Se mikä tuossa hepussa muistuttaa Viggo Mortensenia, on ihanaa. Loppu onkin pelottavaa. :D

Anni, toivottavasti ei...

Mä tykkään kyllä hra Gallosta ensisijaisesti niiden juttujen takia, mitä se on tehnyt ja etenkin VÄITTÄÄ tehneensä (bändi Basquiatin kanssa, Buffalo 66 -leffa), mut onhan se ihan kuspää.

Suna, tykkäsin ainaskin siitä Fruscianten eka soololevystä! On kyllä sielukkaan oloinen hahmo. Ja esteettisesti miellyttävä, kuten sanonta kuuluu.

Amadeus, pelottava on joskus parasta.

Hyvät halveksivat sieraimet ja luomet. Kaveri näyttää mustavalkosivukuvissa ihan joltain kansatieteelliseltä puukkojunkkarilta jalkaraudoissa seuraintalon edessä. Intensiivisen tuhinan ja värinän oikein tuntee. Taikinamainen inisijä Christina Ricci (ei sillä, että hän olisi anorektisena sen parempi, päinvastoin) vastanäyttelijänä kyllä korosti hienosti tyypin petomaisuutta siinä leffassa.

Entisessä duunissani kiltit työkaverinaiset tykkäs Viggosta lämpimänä villapaidan sisässä, rajut taas Vincentistä raivoamassa kiharat kylmässä hiessä. Mutta älkää ny ottako ketään tosielämän vinsenttiä haasteena, varoittelin. Eikä tsonithandersseja.

Going inside lähti muuten soimaan just nyt, herrajumala mitä kitaran käsittelyä!

Oijoi, Vincent! Buffalo66n jälkeen olin myyty.

R. ja Sugarfrosted, mulle Buffalo 66 on 90-luvun (jos se ilmesty silloin jo? Muussa tapauksessa kuluvan vuosikymmenen) ygösleffoja kaikilla mittareilla. Pääpari onnistuu siinä mun mielestä loistavasti.

Elävässä elämässä "vaaralliset" miehet ei mua kyl ole juuri kiinnostaneet, tosin aika kahelin NÄKÖISISTÄ sillä kansantieteellisillä tavalla olen tykännyt (kaidat kasvot ja maaninen ilme).