(Julkaistu alunperin 19.03.2008 - 18:42)

Tänään paistoi aurinko! Sen ja Ylikansallisen Jesus and Mary Chain -päivän kunniaksi pukeuduin mustaan ja tummansiniseen, sekä lauloin Happy When It Rains. 

           

Hame: Marimekon pussihame by S-J Koski
Paita: mutsin hylkämä Vero Modan neule, yllättävän hyvä ohutta villaa.
Nilkat paljaiksi jättävät nilkkurit (autokontradiktio?): Piano
Tukevat jalat: Mallin omat (tällaisista koulukaverin äiti sanoi, ettei oo Luojan vika jos näiltä sijoilta kaatuu)

Jos täytätte mun lasini niin tahdon kertoa päivän toisesta asusta.
Tällä Anna Sui -mekolla on nimittäin parikin tarinaa. (Yhtä hämärää kuin kuvatkin...)

Ekaks: Sain mekon lahjaksi longislandilaiselta marxilaiselta feministiprosessorilta, jonka luo olin matkustanut, kun olimme tutustuneet Hint Magazinen keskustelupalstalla.

Sillä reissulla tarttui mukaan pesulakassillinen muutakin vaatetta, näin Peachesin performoivan kahtena iltana, ja mua ja emännän miestä luultiin joksikin Strokeseista ja sen akkeliksi.


(Mina & Rick, I miss you guys.)

Toiseks, mulla oli tää mekko päällä kun mentiin Jumpparista (nykyinen Pihvi, nuoret) yhden tiistaisen DJ-illan jälkeen normitapaan Lostariin. Katottiin ikkunasta että oho, tuolla on Suede (niillä  oli ollut kanssa keikka)(Mainittakoon, että olen tyyliin kevättalvella -93 päättänyt että menen vielä joskus Brett Andersonin kanssa naimisiin. Muun muassa tämän takia. Oh so young.)
 
Siinä mä notkuin baaritiskillä kun joku pitkä älyttömän sinisilmäinen mies sanoi että "Hello my name is Brett. I really like your dress." Mää olin että joo mä tiiän, ja kiitti. Ja sit se pussas mua! Poskelle! IIIIIIK.

Että kyllä mulla on imaginäärisille lapsenlapsille kerrottavaa!                                    

ps. Tässä tänpäiväinen laukku lähikuvassa. Nahkaa, kirpparilöytö viime talvelta, tais maksaa 4 euroa.