Harvinaista kyllä, sain vähän aika sitten pukeutumisinspiraation. 5 inch and up -blogin upea Sandra yhdisteli Lilyn palstallaan farkut ja t-paita -kombinaatioon värikkään kimonon. Kuinka ollakaan, löysin semmoisen samantien ihanasta vintagekaupasta Pony Ridesta (Pursimiehenkatu). Sopuhintainen, tumma yksilö istui päälle kuin unelma. (Kokovartalokuvaa ei tietenkään ole tarjota, meillä täällä sijaiskodissani on vähän täyttä...)

"Kumma kyllä" mitkään kaapista löytyneistä farkuista eivät istuneet (aloitin tänä aamuna elämäni ensimmäisen virallisen DIEETIN. Lupaan myös urheilla. Ainakin jumppapallolla. Tää ei oo enää hauskaa), joten jalkaan päätyivät Zaran äijäilyhousut. Paidaksi halusin ehdottomasti Kaksitvån topin, jossa meksikolainen anarkoskeittaripoika lupaa tulla takaisin. Että tämmöstä kulttuurikolonialismia tällä kertaa, tervetuloa kommenttiboksiin tuomitsemaan. 

Sandaaleina viime vuoden löytö, Hussein Chalayanit. Kyllä, palelin.

Kimonon silkki oli vuosien varrella niin haurastunut, että kahden käyttökerran jälkeen vuori on aivan riekaleina. Jäin kuitenkin koukkuun, ja joko korjautan tämän ystävälläni Suvilla, tai sitten ripustan seinälle ja hankin ehyemmän kesätakiksi. Paksu silkki on ylellisin mahdollinen korvike jakulle tai neuletakille. Ja ylivalottuneisuus on väsyneen vanhan tytön paras ystävä!