Pikainen postaus ihan vaan siitä ilosta, että rakkaat juhanipalmrothini ovat jälleen kerran takaisin suutarista ja back in business.

Nämä saappaiden ruhtinattaret ovat kaakaonväristä pehmeää nahkaa, niiden varret ovat tarpeeksi pitkät jopa huikaiseviin sääriini (ja nykyään riittävän leveätkin kiitos suutaripoikain joustokankaiden), ja lesti luotu kävelemiseen ja tanssimiseen. Korot ovat juuri riittävän korkeat, ja niissä on kullanvärinen detalji. What more could a girl want, kysyn vaan.

Saappaat lienevät peräisin 1970-luvulta, enkä ole parempiin törmännyt. Hovihuoltajana luotan nykyään vahingosta viisastuneena vain Tampereen rautatieaseman suutariin. Kuvassa ne lepäilevät vanhempieni työhuoneen sohvalla, syksyisissä väreissä ja tunnelmissa. Levätä kannattaakin, viikonloppuna on edessä tositoimet.

902244.jpg