"Kevät toi, kevät toi muurarin/ kevät toi, kevät toi maalarin/ kevät toi, kevät toi hanslankarin/ ja rannoille hampparin. Niin paljon minä kärsinyt olen" että näin ensimmäisen puolivirallisen aurinkoisen kevätviikon kunniaksi on paikallaan kaivella lisää napanöyhtää ja listata omia vajavaisuuksia sekä uskalluksen puutetta. Ja niissähän riittää, vaikka pysytellään ulkoisen olemuksen alueella.

En osaa:

1. Käyttää muunvärisiä sukkahousuja kuin mustia, ja niidenkin on oltava täysin peittäviä ja mattapintaisia. Kuten Anun palstallakin ennätin avautumaan, kiiltävät jalat iz for Ladieeez, ei mulle. Ihailen sukkiksensa kenkiin, mekkoon, korvakoruihin tai silmien sävyyn sävyttäviä neitokaisia, mutta itsen päällä moinen tuntuu vain kornilta. Ja ihonväriset sukkahousut - miksi ihmeessä, kun kerran sukkisten tehtävä on peittää suonikohjut, rupiset polvet (kyllä, olen tänäkin talvena onnistunut mukkaamaan rotvallin reunaan, pipa lens ja polvet raapiutuivat hiekotussoraan) ja hajakarvat, sekä muutenkin luoda illuusiota.

Syytän herkässä nuoruusiässä (12-32 v, suunnilleen) tapahtunutta ylialtistumista populäärikulttuurin kuvastolle. Juliette Greco 50-luvun lopun Quartier latinissa, Anna Karina Hullussa Pierrotissa,
Edie Sedgwick Chelsea Hotelissa ja maailman kaunein täyskaheli malli ikinä, Veruschka missä tahansa - joko ollaan paljain säärin tai mustissa sukkahousuissa. Piste.

25466343.gif

veruschka-dress-by-bill-blass-new-york-j

(Veruschka Richard Avedonin kuvaamana. Ihan ok koivet tätillä!)

Mutta mutta. Viime aikoina olen vähän alkanut haluta radikaalin HARMAITA sukkahousuja. Vähän niinkuin tällä Sartorialistin yhyttämällä naiselävällä.

BlkW.jpg

Olen myös alkanut himoita KELTAISTA mekkoa, olen muodin tahdoton orja.

2. Pitää hiuksia auki. Syyt pitkälti samat kuin yllä. Joku voisi perustellusti kysyä, mitä järkee on pitää hiuksia epämääräisen puolipitkinä, jos ne aina vaan kuroo vähintään hapsottavalle ponnarille ja yleensä edestäkin \"ylös\", miksei leikkaa tyylikästä lyhyttä kampausta. Minä kysyn, mitä järkee missään muka on, ja tempaisen edellistä kysyjää Heideggerilla käkättimeen.

Niska on kaunis, paljastakaa niskanne. Jopa
Françoise Hardy on kauniimpi tukka ylhäällä.

1221574_af4ded5740_l.jpg

Minulla oli lyhyen lyhyet hiukset nuorna naisna, kaikkeen kyllästyy 10 vuodessa. Eikä poikatukka sitäpaitsi anna mahdollisuutta kuvitella, että jonain päivänä mää räväytän ja lähden kylille
muina tyttöinä
hiukset hulmuten! Tänä vuonna kyseinen temppu on jo onnistunut kerran, tyyliä kutsutaan "piireissä" Angelina Jolien henkilöhahmon kunniaksi Girl, interrupted -tyyliksi. (Ei niillä kuulkaa ollut kuuskytluvun mielisairaaloiden lobotomiajonoissakaan kampaa!)

hair3.jpg
 
Täytyy myöntää, että tavoiteltu tyyli on enempi Päiväperho-osastoa. Yrittänyttä ei laiteta.

belldu.jpg

3. Käyttää koruja. Vähemmän on enemmän, mutta kyllä yksi 25 vuotta sitten kummitädiltä saatu hopeinen ranneketju on aikuisen naisen koruarsenaaliksi TODELLA vähän. (Vaikka se ketju on kyllä tosi ihana, siinä lukee mun nimenikin. Kaunolla.)

Mutta kun. Olen totaalisen tympääntynyt rihkamakoruihin ja jostain kumman syystä korurasiani ei säännöllisin väliajoin täydenny aidoin helminauhoin, timanttisin rintarossein tai edes pienellä vaatimattomalla Cartierin (pyhä) kolminaisuus-sormuksella:

l044b.jpg

(pojat hei, ei voi olla liikaa pyydetty!!!)

Ihailen naisia, jotka osaavat koristautua kuin joulukuuset, mutta meikältä ei vaan onnistu. Olen minimalistisen ysärin ja Juhani "Aurinkokuningas" Tammisen K.I.S.S. -ideologian tuote. Lukiotyttönä keräsin ja käytin Aarikan kuuskötluvun juttuja, ja pidän niistä edelleen, muttakun korvakorut tekee mun naamasta nelikulmaisen (ihan totta) ja kaulakoruissa on aina vääränpituinen kettinki. Ja rintakorut ovat jääneet kiinni kesätakkiin tai menneet vahingossa pyykkikoneeseen, mikä ei tee maalatulle puulle kovinkaan gutaa.

Tähänkin asiaan saattaa tulla muutos. Sain etukäteiseksi nimipäivälahjaksi 60-lukuisen hopeariipuksen, ja jos siihen löytyy riittävän pitkä ketju tahi  nahkaremmi, voi olla, että alan käyttää sitä jopa päivittäin!

Eiköhän tämä ruikutus riitä tällä erää. Siirryn plankkaamaan Palmrothin tehtaanmyymälän lopettajaisista ostettuja kahvinruskeita saappaita, jotka saavat korvata nämä loppuunajetut kaunokaiset. (Kysyn vaan, miksei Pertti esittele sivuillaan tuotteitaan? Palmrothin sivujen "kuvapankki" on salasanoilla suojattu. Ehkä se pitää teollisuusvarkaat loitolla... On se vaan kumma, että muut muotimaailman mogulit uskaltavat julkaista tuotetidensa kuvia Intterneitssä! Muutenkin voisin sanoa pari valittua sanaa suomalaismerkkien verkkosivuista - ks. Marimekko - mutta se maistuisi ihan liikaa työltä.) Viikonlopun hankinnoista kuvia soon come, niinkuin me regeeihmiset sanomme.

Sillävälin, ottakaamme kaikki irti karkauspäivästä ja kosikaamme ympäriinsä. Tsägällä voi saada vaikka mekkokankaan.