Hihkumista ja pohdintaa pukeutumisesta, suloisesti sekaisin. Arvostan kommentteja ja keskustelua, joten rakas lukijani, ole rohkea ja AVAUDU! sssugarkane ät gmail piste com
Huom! Kommentit ilmestyvät luettaviksi vasta ehdittyäni tarkistaa ne.
Useamman kuin yhden blogin innoittamana, vihdoin alkaneen kevään ja haaveissamme siintävän kesän kunniaksi listaan yhdellä rysäyksellä Minun vaateklassikkoni eli ilman näitä ei pysty oleen - ja Ehdottomasti pakko saada heti -osaston. Koska olen nykyään selkeästi tylsä tai aikuinen, en innostu edes alennusmyynnissä* kuin ns. basiceistä. Se taas, mikä mun mielestä on perus-perusmeininkiä, voi poiketa oikeiden asiantuntijoiden mielipiteistä, mutta sellaista se on. Havainnollistan tarpeitani muiden, lähinnä Kate Mossin kuvilla.
* Äskeisiltä Hulluilta päiviltä saalistin täydellisen valkoisen teepaidan, sinisen siniset suoralahkeiset poikaystäväfarkut ja mustan ukkelineuletakin. Enkä ole sen jälkeen kyennyt elämään päivääkään ilman jotakin niistä. Kaikki Filippa K:n tekeleitä. Ja vielä muutama vuosi sitten pilkkasin säälimättömästi mielestäni äärimmäisen tylsiä mukatyylikkäiksi itseään luulevia filippakoo-naisia. Osui omaan nilkkaan.
I guess I will always love you, I guess that will never change:
1. Farkut
Kuulemma on muunkinlaisia housuja. Minulla on pillifarkkuja, poikaystäväfarkkuja, superlöysiä ja pitkälahkeisia fakkuja niihin päiviin kun haluaa tuntea itsensä laihaksi surffitytöksi muttei yhtään ole, kirppareilta löydettyjä leviksiä joissa on aina joku pieni vika mutta kai niistä voi leikata vaikka sortsit kesäksi, jne.
Mallia erimallisten farkkujen käyttöön antaa maailman paras farkkutyttö ms Moss (kuvat google-kuvahaun tulosta, ja ihan varmasti wanhoja. Somethings never change.)
Oma farkkustatukseni: onhan niitä, mutta ei koskaan riittävästi. Nyt olisi tilausta kesäisen pikimustille tai, eikun ja harmaille pilleille. Suosikkifarkkujani yhdistää kohtuullisen korkea, mutta snadisti liian iso vyötärö, jolloin niitä voi laskea lonkkaluun tietämiin. Persuuksien kuuluu meilläpäin lököttää koska meidän sisällä asuu pieni rokkiskeittaripoika, ei istua akkamaisesti. Takataskujen on oltava isot, pienet taskut ovat vaateteollisuuden julmaa pilaa aikuisen naisen takapuolen kustannuksella.
2. T-paidat
Tällä hetkellä tärkeimpinä valkoiset isokaula-aukkoiset, bänditeepaidat ja raidalliset. Esim:
Sugar Kanen t-paitastatus: Säälittävä. Kaappi täynnä toka pesussa virttyneitä henkkamaukkayritelmiä. Kesäksi säädettävä lisää luotettavia perusteeppareita em. Filippa Koolta, sekä pari Nirvana-telttaa.
Ylläolevasta kuvasta huomaamme myös, miten tärkeä ja klassinen asuste on rock-poikaystävä, jonka bändin teepaitaa voi sit käyttää. Kuten Coco Chanelin olisi pitänyt sanoa: "Bändipojat vaihtuvat, tyyli pysyy."
Bloginpitäjän rokkaripoikaystävästatus: Pahasti vaiheessa.
(Katen nyk. heilan Jamien bändi The Kills on muuten ihan mahtava, suositellaan kuunneltavaksi etenkin jonkun kaverin kaupan takahuoneessa jatkoilla.)
3. Saappaat
Kesät talvet. Kansa vaatii laadukasta nahkaa, hyvää lestiä ja tukevia korkoja.
Status: Korkosaappaissa löytyy kiitos lähinnä kirpputorien ja Pamrothin Pertsan, mutta rehvakkaita bikereita ja klassisia ratsastussaappaita halajan aina vaan.
4. Sandaalit
Lämpenis jo, niin pääsisin testaamaan sukkia ja platform-sandaaleja (niitä mulla on vintage-Pamrothina ja Vagabondilta).
Kuten moni kanssabloggari, minäkin vaadin ja tarvitsen gladiaattorisandaalit, vaikka nämä Bien dans sa peaun esittelemät:
5. Kauluspaidat
Simppeli workwear toimii edelleen kuten pirinousut, ja Bambi on oikeassa, näin ne pitää pukea:
Kauluspaitastatus: tarvitaan lisää sekä grungepaitaa että vihdoin se täydellinen valkoinen paitapusero. Tuskin löytyy näilläkään lumilla.
Ylläolevassa kuvassa rva Roitfeldt esittelee myös klassikkolistan kohdan
6. Omituiset mutta simppelit vaatteet
Eli sellaiset piissit, joiden leikkaus on veistoksellinen, mutta samalla funktionaalinen. Perusvaate kierteellä. Niihin ei kyllästy sesongissa eikä kahdessa, vaikka ne herättävätkin huomiota ja jopa keskustelua. Omassa varastossani ei ihme rättejä ole kuin aiemmin esitelty Preenin poolo, mutta on sitä siinäkin.
7. Perustakit
Napakka jakku, vyötetty trenssi ja maihari (ks. kaupungilla vastaantulevat perushipit ja itupiipertajät).
Takkistatus: ainoastaan omistamani Mexxin trenssi tyydyttää tätä tarvetta, sopuhintaista laatujakkua metsästänen alennusmyynneistä, ja käyn vihdoin hakemassa sen perus Saksan armeijan maiharin jostain Salaisesta agentista eli US Eaglesta.
Nämä tällä erää.
Otsikossa soi Boo Radleys, niinkuin joka kevät 1993 alkaen. Jos olette missanneet tuon kultaisen vuoden ja Giant Steps -albumin, katsokaa nyt edes nämä videot hittikappaleista Wish I Was Skinny ja I Hang Suspended. Samaan rahaan pätkiä muistakin 1990-luvun alun indiekappaleista, jee!
Mä tuun taas tänne horisemaan näitä krunkehorinoitani... tuli vaan tosta puhki-polvi-kuvasta mieleen, että mistähän saisi sellaiset vaaleat, pehmeät ja kuluneet levikset, mitkä oli silloin krunke-aikaan kovasti suosittuja? Vaikken muuten juuri farkkuja pidä, sellaiset voisi olla jees.
Ihanat beisikit sulla, eli siis ei oo kaukana omistani, ha. Ja hei kohdan 6. ymmärtäminen on varmaan se, mikä tekee eron mukatyylikkään filippakoonaisen ja tyylikkään filippakoonaisen välillä... :D
Anu, melkein joka UFF:issa on mieletön kirjo vanhoja Leviksiä, niin paljon me niitä 80-90-luvulla hankittiin, ai kamala... Osa on just sopivasti kuluneita/rikkinäisiä. En oo ite koskaan jaksanut sovittaa niin montaa paria, että täydellinen koko ois löytynyt, mutta käy tsekkaamassa, josko sulla tärppäis.
Anu, suosittelen kans Uffeja, leviksissä löytyy, ja reiät voi hankkia myös klassisella Suga Kane -staililla, eli kaatuilemalla pitkin katuja. Nyt tähän on otollinen aika, kun kaikkia hiekotussoria ei ole vielä harjattu pois.
Kirpparifarkuissa on yleensä tällaiselle HUIMAN pitkille säärille varustetulle kaunokaiselle sellainen ongelma, että jengi on omin päin lyhennellyt jo valmiiksi liian lyhyitä lahkeita, mutta nythän on viimosen päälle mageeta rullata puntit, joten ei senkään välii.
Nimim. mullakin on kohta varmaan polvet puhki, kun tänään uhkarohkeasti puin kulahtaneet pillifarkut ja ne paljonpuhutut sukat ja platform-korkkarit, puntitkin on rullattu.
Mane, poikaystäväfarkut ovat ihanteelliset, suora- ja pitkälahkeiset ja rennoiksi kuluneet, jotka istuvat pepulta täydellisesti, mutteivät kiristä mistään, ja jotka ideaalimaailmassa löytyvät poikaystävän lattialta. Reaalimaailmassa niiden löytyminen herrahenkilön päältä tai kaapista on yhtä helppoa kuin täydellisesti istuvan poikaystävän löytyminen humalassa lähijuottolasta! Joskus tosin vahingossa voi käydä flaksi!!!! Jei!
